Mitäs minä sanoin

Eilen illalla vielä iltapuhteiksi pyöräilimme Pölkkylään, joka on tähän kulmille siirretty Jugend-linna. Olen käynyt siellä joskus aikaisemminkin, mutta nyt talon ollessa asuntomessujen ajan avoinna yleisölle, piti sinne vielä päästä hämmästelemään. Nyt päällimmäisenä jäi mieleen, oman rakennusprosessin ollessa tiedon haalimisen tasolla, omistajan omistautuneisuus ja vaiva. Toiseksi päällimmäisenä mitäs minä sanoin -lause, jonka olisi voinut lisätä useampaankin talon esittelykierroksella kuultuun kertomukseen. Moni elementti sisustuksessa oli pelastunut täpärästi uudistustuhon tieltä Pölkkylän puuhamiehen tai muun vanhaa ymmärtävän toimesta. Paraatiesimerkkinä itse rakennus, jonka isäntä noukki talteen Paasikiventien kupeesta tien rakennussuunnitelmien jyrätessä talon yli. 

Samanmielisten ponnisteluista saa voimaa. Tällä videolla puhuu itse isäntä.

Kuvat Mari Vesanummi / Yle

Sijoitus tulevaisuuteen

Nyt pidätte ihan hulluna. Ennen kuin meillä on keittiö edes suunnitteilla, menen ja hamstraan 50-luvun kerrostaloasunnosta keittiökalusteet ja maksan niistä vielä rahaa. Kai sillä summalla olisi saanut Ikeasta pari osasta. Ja välttäisi rapsuttelun ja muun vaivan. Ymmärrän kauhistukset, ei mitään järkeä! Samaa tunnelmaa kohtasin nuorna tyttönä, kun sijoitin rippirahani romukaupan lipastoon. Nykyään se romukauppa on Antiikkiliike.

Kuvista ei ehkä näy, mutta puusepäntyö on vaikuttavaa. Puu on tiheäsyistä ja säilynyt hyvänä. Onneksi jälkipolvet eivät ole maalanneet kaappeja sisäpuolelta. Kyseisessä taloyhtiössä on 500 asuntoa, joten timpureilla on ollut puuhaa sotien jälkeen. Jokainen mööbeli oli justeerattu paikoilleen rimoilla ja systeemeillä, joten irrottajilla oli vähän liiankin jännittävää. Kiitos siis kärsivällisyydestä J & T! Myös helat ovat hienot.

Suunnitelmissa on koota kalusteista hieman toisenlainen setti, mutta jäävät vielä odottamaan varaston hiljaisuuteen sitä hetkeä.

Kökkä 3 eli Guggenheim

Eipä uskoisi mikä tähän nousee: oikea Guggenheim! Ajankohtaisella aiheella nimetty rakennelma on katos vannesahalle. Ihmettelenette, miksi sitä nyt on rakennettava, kun heinälato on vielä niin kesken. Noh, syy on tietenkin ankara talvi, joka koettelee pihassa seisovaa vannesaharomiskoa, joka saapui meille eräänä syksyisenä yönä. Isäntää myös pistelee saada saha käyttöön ja epäilemättä siitä olisi apua rakennustoimissa. Katos toimii myös puuvarastona ja sijaisee ladon jatkeena.

Katto on oleva vanhoista naapurin navetan myrskyn lennättämistä pelleistä, joita jäi jäljelle taapelista. Kökkäläinen niitä tässä rälläköi mittaansa.

Kökkä 2

Toisena päivänä omistauduttiin ovelle ja jatkettiin katon kanssa. Nykyinen kulku käy perinteisistä ladonovista, jotka jäävät mataliksi, kun kattoa ja lattia eristetään. Niinpä päädyimme tekemään kokonaan uusia järjestelyjä, jotka ilmenevät alla. Kaksi vanhaa ladonoviparia vaihtuu yhteen uuteen parioveen.

Erityisen edullisesti saatu uusi ovi oli normaalia korkeampi. Ongelma oli, että rakenteen poikkihirsi olisi pitänyt sahata poikki ja rakentaa uutta tukea. Näin ollen päädyttiin lyhentämään ovea. Merkillistä, että tikkuista jonkun muinoin rakentamaa hirttä on matalampi kynnys sahata kuin tehdasvalmisteista kiiltävää ovea! Mutta puuta sekin on ja sahattavissa ja liimailtavissa. Niinpä lato sai juuri oikean korkuisen oven ja näyttää kuin uudelta rakennukselta!

Kertoilen tässä niin kuin olisin itse paljonkin tehnyt. Tosiasiassa päätehtäväni oli huolehtia talkooväen ruokahuollosta ja siitä, että virvoittavia taukoja pidetään säännöllisesti. Ne kun ovat jaksamisen salaisuus. Reppana uskollinen grillintapainen toimi kesäkeittiönä, kun ilmojakin piteli.

Kökkä

Kesälomailevat sukulaiset riensivät hätiin. Mikä tehokkuus ja tarmo! Iloitsimme etukäteen, että homma etenee, mutta missä määrin näin tulisi tapahtumaan, emme osanneet aavistaakaan. 

Jo ensimmäisen päivän iltana olimme äimänkäkenä muutoksesta, joka ladolle oli tapahtunut. Tuulilevyt oli palapelattu seiniin, työläs kattorakenne saatu erinomaiselle alulle ja ovelle aukko. Kahdestaan vietetyt harhailevat pähkäilyhetket vaihtuivat remonttikokemusta omaavien kanssa pidettyihin hedelmällisiin palavereihin. Kahdeksan kättä saa yli puolet enemmän aikaan kuin neljä. Tärkeimpänä pidän uskoa, jota eteneminen meihin valoi. Kiitos teille!