Ahmatin eväät

   

Oletin, että väistämättä edessä oleva tutkimusvaihe osoittautuisi itkuksi ja hampaiden kiristykseksi. Että toinen opas sanoisi jotain, toinen toista. Että oppia ei olisikaan saatavilla. Tai että se olisi puhelinluettelopaperilla painettu 800-sivuinen möltti ilman kuvia, korkeintaan kaavioita. Lukisin sitä viisi minuuttia ennen nukahdusta. 

Joulupukki ymmärsin elämäntilanteen ja sujautti pussiin Talotohtorin, perinneaapisen. Herra tohtori sukeltaa syvälle savitiilen historiaan, mutta koska lukiessa ajattelee omia savitiiliään ja niiden esivanhempia, ei menneisyys uneta. Kappaleeni on 12. painos, jokunen muukin on remontoinut röttelöään ja hankkinut pikkujättiläisensä. 

Intoni rakennushistoriaan liikutti työpaikan vertaistukea raahaamaan lainaan Perinnemestarin remonttikirjan. Siinäpä vasta aloittelijalle herkkupala. Tarkat värikuvat korjausten vaiheista ja selkokieliset ohjeet tuottivat valvottavia innoituksen hetkiä. Pystyn, osaan! Yksiselitteiset vastaukset jättivät kuitenkin lopullisen valinnan lukijalle, joten saarna sisävessan tarpeettomuudesta oli viisaasti jätetty pois. (Vaikka eihän sitä oikeasti tarvitse.)

Lyhyen remonttihistoriani perustuksena on muinaiset puusepän opinnot, johon liittyvät opukset kaivan tässä kohtaa naftaliinista. Puutekniikka 1 ja 2, kannet kertoo kaiken. Lastulevyosiot sopii harppoa, mutta seassa on viisauden muruja: Soluoppia, sanastoa ja niitä kaavioita. Ymmärrystä rakentamiseen. Jos ei muuta, niin muistuttamaan käydystä koulusta ja luottamaan niihin oppeihin tässä savotassa. Nämä eivät kuitenkaan ole niitä kirjoja, joista lähteä liikkeelle.

Kirjat siis ovat:
Kaila, Panu: Talotohtori. Rakentajan pikkujättiläinen
Kuikka Kalervo, Kunelius Kauko: Puutekniikka 2. Materiaalit
Laakkonen, Pekka: Puutekniikka 1. Muoto, rakenne ja tekninen piirustus
Rinne, Hannu: Perinnemestarin remonttikirja

Pohjoisen opit

Luonnonkivijaloilla seisova tupa on kuin metroasema. Hurja meno- ja tuloliikenne puhaltaa pohjan ali, melkein kuuluu tunneliääni viuuuuuuu.  Päässä kaikuu kuulutus hyvästä tuuletuksesta, joten ulina ei vaivaa. Talonostajan check 'em -listat on yhtä iloista rastitusta, kun kaikki pelottavat betonijalkaongelmat on voinut poissulkea. Kauniskin kivajalka on. Mutta tässä kuvassa esteettisyys on toissijaista, sillä torjumme talven puhurit igluasukkien keinoin: Talo peitetään lumeen kunnes kevät saa. Kissa on kaivanut itselleen pienet kulkuaukot hangen läpi ja niistä mekin sitten kaivaudumme. Nähdään maaliskuussa!

(Kuvassa esittelyssä myös vanhan ja uuden ikkunan ero.)

Alku

Kas niin, nyt talo on meidän. Kuten myös pellot ja metsät. Niin paljon kuin maa nyt kenenkään voi olla. Talo on vanhempi kuin kuvassa seisovat vanhat asukkaat ja etualan mänty on suurempi kuin talo. Muuten kaikki on lähes ennallaan. Hyvä niin.