Olemme nyt eläneet uuden lattiamme kanssa neljä kuukautta. Voit täältä lukea miten tähän on tultu. Käsittelin lattian lopuksi kuuraten kahdesti, vaikka en tiedä muuttiko toinen kerta mitään. Sen sijaan käyttö on muuttanut. Nahkea pinta on kiillottunut ja eron kulkuväylien ja huoneen nurkkien välillä huomaa. Emme ole juuri väistelleet käyttöä, vaikka seurasin kyllä katseellani, kun mies kuljetti punaviinilasia huoneen poikki. Lattiaan on tullut läiskiä ja lapsen hoitopöydän eteen suorastaan tumma saareke. Oli aika uuden kuurauksen.
Siirtelin pois pienet kalusteet. Tällä kertaa toimitus oli ketterämpi, kun 8 kk raskausmaha ei ollut tiellä. Tulos oli häikäisevä! Siis amazing! Roiskeet ja läiskeet lähtivät, ainoastaan kiinalaisesta kastikkeesta jäi rasvajälki. Kuurasin myös keittiön vanhan lattian, joka kirkastui ja puhdistui pinttymistä. Tätä joka kotiin. Missä voin mainostaa?
Vietän aikaani kuvassa näkyvässä toimipisteessä päivittäin tunteja ja nautin ympäröivästä ihanasta lämpimästä puusta. Kyllä kannatti.
Lue myös osat 1 ja 3.
6 kommenttia:
Hei! Uskaltauduimme blogin rohkaisemana kalkkikäsittelemään + suopakuuraamaan puulattiamme. Ensin tietenkin hiottiin kellastunut ja koiran raapima lakkapinta huolellisesti pois. Lopputulos on ihana! Ollaan tosi tyytyväisiä! Kiitos hyvistä ja vaiheittaisista ohjeista, niistä oli suuri apu, ja mikä tärkeintä, juuri rohkaisua niistä sai kun homma muuten olisi epäilyttänyt ja pelottanut.
Hei sinä rohkea suopakuuraaja! Olen tajuttoman iloinen, että joku on lukenut blogia ja vieläpä innostunut tästä käsittelystä, josta olen itse innoissani yhä joka päivä. Sitä paitsi olet ensimmäinen kommentoija koko blogissa!
Heippa! Itse innostuin aiheesta, jäi kiinnostamaan kuitwnkin että uudestaan kun suolakuurasit, teitkö myös kalkituksen vai oliko vain ekan kerran juttu? :)
Hyvä kysymys Kristine. Mietin itse taannoin samaa. Tein kalkituksen vain kerran ennen ensimmäistä suopakuurausta. Lattia on toki jonkin verran tummunut, mutta sävy on pysynyt silti vaalean puun värinä. Luin jostain, että kalkkia voi laittaa myös myöhempiin kuurauksiin sekaan, mutta en ole itse kokeillut. Voisi testata. Muistan hatarasti, että tanskalainen kaverini puhui kuurauksen sijaan kalkituksesta, mutta ei löytänyt englanninkielistä sanaa valmiina myytävälle litkulle.
Moikka! Täällä öiset lattiankäsittelypohdinnat menossa ;) Kiitos blogistasi! Meille tulossa parin viikon sisällä uusi kuusilankkulattia keittiöön ja pintakäsittely mietityttää. Jaksaisitko kertoa pidemmän aikavälin kokemuksia suopakuurauksesta? Onko tullut tahroja jotka eivät kuurauksella lähde? Onko yleisilme pysynyt siistinä? Oletko kokeillut kalkkia myöhemmissä kuurauksissa?
Kuusilankkumme on vaaleaa ja mietin, että nyt alussa ainoastaan suopakuuraisin (ahkerasti) ilman kalkkia ja jos kellastuu myöhemmin kokeilisin kalkkikäsittelyä. Pohdinnassa myös lipeöinti+öljy+suopakuuraus. Keittiössä käytön jälkiä väistämättä tulee, siihen olen varautunut. Kolhut ei haittaa mitään, päin vastoin elämä saa näkyä, mutta ihan läikikästä lattiaa värjäymineen en tietenkään toivo. Kokemuksia siis kaivataan :)
Hei,
Kiitos kysymyksestä! Pintakäsittely on edelleen lempiaiheitani, joten pohdin sitä mielelläni. Blogissa on kuiva kausi ruuhkavuosista johtuen, mutta suopakuurauspostaukset keräävät edelleen lukijoita.
Lattiamme on ollut nyt viisi vuotta ja jaksan kuurata sen n. kahdesti vuodessa. Lisäksi keittiössämme on erittäin kulunut pellavaöljymaalattu lattia, jota kuuraan maalijämien päälle myös. (Sen käsittelyn epäonnistuminen johtui muuten osaamattomuudesta lipeöinnin kanssa, ks. https://casekarimaa.blogspot.com/2015/08/tanskalainen-lattia-seikkaperainen.html) Toivon, että paljastuneet kohdat saisivat suojapinnan näin. En ole vieläkään kokeillut kalkkia myöhemmissä kuurauksissa. Lattiamme on tummunut (enemmän ruskeaksi kuin oranssiksi) ja kerännyt kissan ruokakupin tienoolle, ulko-oven eteen ja joulukuusen jalasta vuotaneen ruosteen kohtaan läiskiä. Kissanoksennukset ja jopa lapsen tussipiirtelyt ovat lähteneet, mutta vaalea vesiväriläntti jäi. Jos kaatuisi lasi punaviiniä lattialle, ei välttämättä lähtisi. Keittiössä saattaa mustikasta jäädä jälki, mutta kuitenkin se ajanmyötä omituisesti häviää ja uusia mustikkajälkiä tulee. Seuraavassa kuurauksessa lähtee loput. Yleisilme on silti mielestäni ok, mutta olen aika rouhea tyyppi!
Vaikka ihana jalalle lämmin puulattia on suosikkiasia kodissamme, päätimme maalata laajennusosamme lattian iloisesti Betoluxilla. (Virtasen Porstuaa valittiin, mutta heillä on tehtaan tuotanto ihan tukossa, olisi kesä mennyt odotellessa.) Sinne tulee uusi tupakeittiö ja uusi käynti ulkoa, joten en kertakaikkiaan jaksa enää lisää kuurattavaa. Sillä suopakuuraus ei ole mitään lattian pyyhintää vaan ankaraa jyystöä. Itselläni menee tämän 40 neliöön muutama tunti konttien. Tein tämän maalauksen nyt menneenä viikonloppuna ja täytyy sanoa, että vähän häjyltä tuntui kätkeä se ihana vaalea kuusi sinne paksun maalikerroksen alle. Kenties joku innokkaampi siivoaja pärjäisi tuplaneliömäärän kanssa.
Suopakuurauspinta pysyy parempana, jos kuurausta tekisi ahkerammin. Teen lisäksi löpsöä pyyhintää muutamia kertoja vuodessa eli lisään pesuveteen tilkan suopaa ja vain lakaisen mopilla. Laiskan siivoajan tyylilläkin pärjää siis.
Meillä kävi uusia tuttavia kylässä ja he ihailivat lattiaa. Eivät siis sanoneet "mikä on tämä läikkäinen kauhistus" vaan "ihana pehmeä puupinta, onko tämä käsittelemätön puu?"
Tsemppiä matkaan!
Lähetä kommentti