Saksia nipsutteli ihan oikea metsuri. Puut kaatuilivat kuin veitset voihin tai sinne päin. Siinä missä itse olisimme huokailleet (ja minä itkeskellyt) palstan laidalla vielä tänäänkin, heilautti metsän mies sahaa ja homma oli hoidettu. Siltä se siis näytti. Oikeasti kolme miestä ähelsi monta tuntia. Merkittävää oli sujuvuus, mutta ihmeellisintä naapuriapu. Sitä riittää ja riittää. Tästä puusouvistakin he meidät pelastivat.
Ettehän huomanneet niitä puusta pudonneita oravanpesiä? Autiot sammalvuoteet olivat vähällä nostaa alkuperäisen mielentilan esiin, mutta en vaipunut murheeseen. Jälki oli sittenkin harvennus eikä täystuho. Rakennuspuuha ei vienyt kaikkia puita, siitä vielä todiste:
