Kasvimaakin on hanke

Kokemattomalle voi tulla yllätyksenä, että kasvimaa ei synny siemenet maahan nakkaamalla. Täällä Karimaassa ei viime vuosina ole hirvittävän innokkaasti viljelty, sillä kesään sijoittuva työkausi haittaa harrastusta. Lisäksi pihan perille, metsän laitaan sijoittuva ryytimaa unohtuu ja lopulta hautautuu rikkakasveihin. Keväällähän kuka tahansa viljelee, vielä heinäkuussakin jaksava on tositekijä.

Ratkaisu sijainnin tuomaan laiskuuteen on siirtää kasvimaa lähemmäs kulkureittejä. Maansiirtotöihin kului pari päivää. Arkelogisissa kaivauksissa löytyi pieniä ja suuria kiviä, työkaluja ja kerrostumia. Lopulta poistuvaa oli niin paljon, että piti tilata maata tuontitavarana. Kyllä tulee porkkanalle hintaa.

Valoa verstaalle, osa II

Siinä ne nyt ovat. Lamput, katossa. Pleksejä emme ole vielä uskaltaneet tilata. Odotamme ja katsomme kuinka ne kestävät ja meneekö muuntajan surinaan hermo. Mutta valoa ne antavat, enemmän kuin mikään.

Puolivalmisteet

Tässä tätä nyt olisi, puolivalmista. Aikomus oli laittaa vain kolme saraketta laatikoita, mutta lopputulos näytti pöljältä ja horjuvalta, joten lisäsimme vielä kaksi. Nyt lisälaatikoiden tarve onkin huutava. Vietin iltapäivän hakukoneiden äärellä etsien 50-luvun keittiölaatikostojen vedinlistoja (hakusana?) ja löysin vain hirrrvittävän hintaisia ja liian lyhyitä eikä ihan samanlaisiakaan. Mutta niillä mennään, jos ei muuta löydy. Mutta onko ihan hassua maksaa vetimistä enemmän kuin koko muusta mööbelistä?

Samaan aikaan kun emäntä askartelee laatikoston äärellä, on isäntä valmistanut itselleen höyläpenkin. Siihenkin on toiveissa kaapistot, jos emännällä vielä intoa riittää. 

Sitä ennen kuitenkin höyläpenkki on ollut pakko ottaa jo käyttöön, koska oikeat työt painavat päälle. Tiedättehän, remontointi on vain harrastus.

Sisustuskin hyökkii sisään ennen kuin listat ovat paikoillaan.