Rakentajan arki. Kattomiesten piti tehdä tämä viikko töitä, mutta kääntyivät kannoillaan ja passittivat meidät työstämään katon rakenteita lisää. Onneksi ehdimme vasta toisen puolen vanhasta puolesta tyhjätä tiilistä. Pressut riittävät sateille. Toinen isä ja äiti hyökkäsivät apuihin. Olimme ajatelleet kattoa vain ylöspäin, mutta nyt piti rakentaa lisäpalikoita räystäiden alle. Kattomiehet aloittavat näet otsalaudoista. Lapsi oli kotona maanantain, joten isovanhemmista jälleen suuri apu. Imurointia, kokkausta, nukutusta, pottaa. Itsellä on tietysti deadline päällä, istun koneella ja väännän duunia minkä ehdin ja toivun tietokoneen hetkellisestä hajoamisesta ja ympärivuorokautisesta työreissusta. Tiskata pitää koko ajan, monta kertaa päivässä. Kökkäläinen juoksee sytyttämässä tiskivesipataan tulta, vettä kannetaan. Kellarissa on jo painesäiliö, jossa hana, mutta jostain syystä ei oikein muisteta sitä. Eikä vesi ole vielä juomakelpoista. Kirjoittelen rännimyyjän kanssa. Sinkin hinta on kuulemma kolmesti tänä vuonna noussut. Lasken alennusprosentteja ja kiinnikkeitä. Soittelen kattomiehille, eivät vastaa. Putkimieheen törmätään kaupan pihassa. Ei olisi muistanut tulla, mutta ei sen väliä, koska ilmenee, että vesi pitää tutkia ensin. Mies hakee juurihoitoreissulla näytepullot. Piti lohkaista remonttikassata hammaslääkärirahat, koska kunnallinen puoli teki oharit. Voi sote. Soitan vesilabraan, mitä kandee tutkia. Arseenit, koliformiset, happamuus, jne. Ikkunoita pitäisi säätää, käyn varuuksi lantalan vintillä mittailemassa vanhoja laseja. Ei kyllä täytä u-arvoja, mutta olisi kiva palauttaa vanhat lasit pirttiin. Päätyikkuna on tilattu, mutta kuulemme, että firma on rahavaikeuksissa. Kun ei nyt tulisi konkurssia ennen kuin ehdimme saada asennuksen. Rakennustarkastaja käy tutkimassa rungon ja siunaa ylimääräisenä ilmestyneen ikkunan. Mumma poimii mustikoita lähimetsästä ja saamme piirakan. Isovanhemmat lähtevät ja toinen isä karauttaa paikalle. Miehet laittavat villoja ulkoseiniin ja tuulensuojaa päälle. Päätykolmiossa on askartelua. Kaupasta lisää ruokaa. Pääsemme rännineuvotteluissa sopuun. Pitää käydä autonkorjuussa, viemme samalla vesipullot. Ikkuinoita ei vieläkään tilattu. Soittelen muurarille, ei kerkee nyt puhella, soitetaan toiste. Puhelin soi, "jalometallikierrätyksestä päivää". "No nyt ei oikein kerkee." Lapsi nukkumaan ja tietokonetta päälle. Kuinkahan vanhaa tämä kastike on? Ei muuta kuin mikroon ja suuhun. Porakaivon, kattotiilien ja vuorilautojen lasku tulee. Onhan siinä tunnelmaa maksaa kerralla vuosipalkkansa verran laskuja. Illalla ynnään budjettia. Olemme laittaneet tähän mennessä 47 000€ liikkeelle ja näyttää, että pysymme raameissa. Ei granddesignmaista puolivälin notkahdusta, jolloin tajutaan, että kaikki romahtaa ja raha loppuu. Järkikin vielä juoksee jotenkin. Luulitko ettei tämä lopu ikinä? Älä huoli, siltä meistäkin välillä tuntuu. Keventeeksi muutama kuva rakennustilanteesta.
