Vesi ei tule taloon vuolaana mieltäjärkyttävänä ryöppynä vaan pieninä tippoina.
Täällä aikaisemmat:
https://casekarimaa.blogspot.fi/2015/06/uusi-aika-tuli-ja-meni.html
http://casekarimaa.blogspot.fi/2017/03/kansainvalinen-vesipaiva.htmlta
https://casekarimaa.blogspot.fi/2017/05/vakeva-vesi.html
Näistä vaiheista ette ole kuulleet:
7. Puhdistuspumppaus onnistui ja vesi oli kirkasta, mutta edelleen rautaisen makuista.
8. Tulee juhannukset ja kesälomat. Vai aikako vaan kului?
9. Porakaivoihmiset käyvät asentamassa putken kaivoon ja paisuntasäiliön. Saamme vettä paineella letkusta. Tästä on syksymmällä hyötyä, kun muurataan, tehdään laastia ja pestään kippoja.
10. Testaamme veden. Siinä on rautaa ja mangaania, mutta ei valtavia määriä. Suodatin on kuitenkin asennettava. Tähän mennessä kaivo on maksanut 6143 euroa, mutta vieläkään ei suihkutella.
11. Aprikoimme putkimies- ja putkiasiaa. Emme saa tiristettyä hintatietoa paikalliselta tekijältä ja materiaalistakin on näkemyksiä. Alalla mies kuin mies suosittelee komposiittiputkea. Meillä on vanhassa vara parempi -ajatus emmekä pääse irti kuparista. Koska rakentajaa revitään joka suuntaan, on parempi pitää nokka suorassa ja edetä omaa tietä. Päädymme kupariin.
12. Tänään saimme kellariin hanan. Se toimii kuten sopii odottaa, ihan vain nostaa vivun niin vesi virtaa. Emme itke ilosta tai kasta päätä altaassa. Toteamme yhden etapin saavutetuksi ja jatkamme kohti seuraavaa. Tylsimykset.