Puolivuotispäivitys

Paljon on tapahtunut. Tässä päällimmäiset:

1. Huippukuiva kesä. Olemme käyttäneet porakaivon vettä pesuihin, mutta juoneet vielä erinomaisesta rengaskaivosta kantovettä. Naapurustossa kaivot jo pölisevät, mutta meillä vielä loiskuu. Tällä viikolla jouduimme luovuttamaan. Vesi on sameaa ja maistuu pahalle. Epäilemme sen myös aiheuttavan vatsaoireita. Onneksemme samaan aikaan porakaivon vesi on parantunut, ei haise enää rikille eikä maistu raudalle. Vesivaiheita:

http://casekarimaa.blogspot.com/2017/11/vetta.html

https://casekarimaa.blogspot.fi/2015/06/uusi-aika-tuli-ja-meni.html

http://casekarimaa.blogspot.fi/2017/03/kansainvalinen-vesipaiva.htmlta

https://casekarimaa.blogspot.fi/2017/05/vakeva-vesi.html

2. Uusi puoli on saatu umpeen. Keittiöön ja kylpyhuoneeseen valmistui itsetehdyt ulospäin aukeavat ikkunat. Verstaalla on vielä lämpöikkunat sisäpuolelle. Ne laitetaan talveksi ikkunoihin. Myös ulko-ovi on valmistunut. Jopa lukko on ovessa! Kuvia myöhemmin.

3. Uudella puolella on paneelit katossa ja seinissä ja sen alla sähköt. Katossa on 28 mm ja seinissä 38 mm "minihirsi", jonka teetimme läheisellä höyläämöllä. Paksu paneeli imee kosteutta huoneilmasta ja luovuttaa sitä takaisin, hirren tavoin.

4. Kaakeleita ei ole vieläkään valittu. Hei, kuka ehtii jossain netissä pörrätä!

5. Puutarhassa viimeisetkin nurmialueet paloivat. Edelleen valtavia muovikasoja ja pressuvuoria. Lapsi kysyi sateella: miksi talo ei ole pressussa. Tottunut kai, että harvinaisen sateen tullen kaikki juoksevat ulos pressuttamaan kasoja.

6. Aukko uuden ja vanhan puolen välille. Tää on kova. Hirsien sahaus itketti lähes yhtä paljon kuin louhinta. Pihkan tuoksua ei voinut purkittaa, mutta 130-vuotias puu luovutti sitä pirtin täyteen. Löytyi sieltä välistä se pelätty reijittäjäkin: muumioitunut tupajumi. Toivottavasti sen perilliset ovat poissa. Hirret olivat tiivistä runsassydämistä laatutyötä, joten semisti typerää ne pilkkoa. Aukko kuitenkin toi taloon uuden elämän. Aamulla voi puikahtaa katsomaan sumua pellolla, valoa tulee peräkamariin asti eikä työmaalla oleva ole poissa yöhön asti vaan nakuttelee kotoisesti samassa tilassa. Kissakin on oppinut kulkemaan uudesta ovesta. Ensimmäistä kertaa näimme, millainen talosta sitten tulee. Aukko on kokoaan suurempi edistysaskel. Tärkeässä kohdassa, sillä hieman jo väsyttää tämä touhu.

Mitä talvella rakennetaan?

Luin rakennuslehdestä, miten hartiapankilla rakentava laskelmoi talonsa rakenteet niin, että työmaa pärjää talven yli puolivalmiina. Hyvin ajateltu. Meillä ilmeni tiivistynyttä kosteutta seinärakenteessa talon sisäpinnan ollessa vielä kesken. Kaveripiirin kohtalotoveri kertoi purkaneensa koko levytyksen sen ollessa liian tiivis kylmänpuolen pintana keskeneräisen tilan ollessa vielä kylmänä. Molemmissa tapauksissa rakenne onneksi kuivuu.

Vastauksia omaan kysymykseeni:


1. Asennettaan ikkunoita. Päätyikkuna ansaitsee oman raporttinsa, mutta prosessin ollessa vielä kesken, tyydyn vain vilauttamaan. Ikkunan toimituspäivä oli elokuussa, mutta saapui vasta tammikuun 15. Totisesti tunnelma koheni, kun saimme pirttiin valoa.

2. Asennetaan kompostikäymälää ja sisustetaan kylpyhuonetta. Käymälän tuuletin pyrähti käyntiin pari päivää sitten. Alamme jo täyttää kompostia keittiöjätteellä, pönttö on vielä paketissa. Samalla vyöryy kylppärijuna eteenpäin. Yhtäkkiä pitäisi päättää paikkoja, korkeuksia, pintoja ja siinä samassa värejä. Hei, tätähän kohti on tultu! Että saisi plärätä ihania kaakelisivustoja ja photosopata yhdistelmiä. Miksi silti tuntuu, että takki on tyhjä. Kaiken kulminaatio on nyt suihkukaappi, johon meillä on korkeat vaateet. Netistä löytyi hyvä ehdokas, UK-lainen vastasi etteivät toimita Suomeen, mutta sitten soitti ranskalainen, että kaikki hoituu. Sen jälkeen ei ole kuulunut kenestäkään.

3. Kannetaan betonisäkkejä. Aikaisemmat valut hoiti pumppuauto, nyt myllätään itse. Tästä riittää puuhaa talvipäiviin, kun säkkejä punnaillaan.

4. Tehdään ikkunoita. Ulospäin aukeaviahan ei tehdastekoisina saanut. Etelänaapurinkaan kauppiaat eivät kiinnostuneet näin pienestä keikasta. Joten tässä sitä nyt ollaan.


5. Poltetaan rakennusjätettä. Rumat puupinot pois, että tupareissa on hienot tasapituiset koivuklapit kolossaan. Sillä tämä on ensimmäinen näky ovesta astuvalle eikä tämä ole se näky, joka sisustuslehdistä löytyy.