Cabine de douche

Tänään helmikuisena tiistaina tilasimme suihkukaapin Ranskasta. Jäämme odottamaan tuleeko paketissa lasimurua vai se mitä kuvittelemme saavamme: vähän tukevampaa tekoa olevan kopin ja pikkuisen laadukkaammat hanat.

Se mitä tontilla piipahtanut putkimies ei sanonut ääneen oli: Pitikö Ranskasta asti?

Kuulkas, on mennyt rakentaminen mahdottomaksi. On vaikea sanoa missä tuotteet on valmistettu, mistä ne on valmistettu tai miten. Olemme talven mittaan koettaneet päästä kaappeja kolistelemaan, mutta liikkeet ovat joko suljettu, juuri muuttamassa, valikoimaa ei ole esillä tai yhä useammin myyjällä ei ole toimitilaa. Olemme myös oppineet, että sama tuote myydään eri maissa eri nimillä, mutta valmistusmaa on todennäköisesti Kiina. Kotimaisessa nettikaupassa ei toisinaan olen tuoteselosteita, mutta pienellä salapoliisivaivalla saat selville saman tuotteen eri nimellä ja löydät lisätietoa. Suihkukaappi on duschkabin tai shower cabin tai enclosure tai room tai voi olla cornerkin, mutta usein ei ole, koska se on suihkunurkka. Italiasta kaapin saa, jos hankkii italialaisen sosiaaliturvatunnuksen (niitäkin saa netistä), Norjasta jos on lyödä 4000 euroa tiskiin ja Ranskasta, jos itse operoi kuljetuksen. Luonnollisesti perehdyimme myös DIY-kaappeihin, mutta mutta. Tiedätte kyllä.

Kaappivaatimuksemme olivat tässä järjestyksessä:
1. 120 x 90 cm (Tällä putosivat kotimaiset pois pelistä.)
2. lasia (suurin osa on)
3. sekä käsi- että kattosuihku (lisättävissä)
4. katollinen (Hätätapauksessa kotikutoinen lisäys)
5. allas valumarmoria tai muuten tukeva (n. 30% vielä mukana) ja putsattava (tästä ei useinkaan ole tietoa)
6. mielellään sellaiset suihkut, ettei tarvitse viikon päästä ostaa uusia (kiinalaisissa ovat muovia)
7. ei höyryä, ei hierontaa, ei musiikkia, ei poreita, ei diskoa, ei tuolia, ei lehtikuvioita lasissa

Seuraavaksi: Suihkukaappi saapuu Pohjolaan. La cabine de douche arrive dans les pays nordiques.

Puolivuotispäivitys

Paljon on tapahtunut. Tässä päällimmäiset:

1. Huippukuiva kesä. Olemme käyttäneet porakaivon vettä pesuihin, mutta juoneet vielä erinomaisesta rengaskaivosta kantovettä. Naapurustossa kaivot jo pölisevät, mutta meillä vielä loiskuu. Tällä viikolla jouduimme luovuttamaan. Vesi on sameaa ja maistuu pahalle. Epäilemme sen myös aiheuttavan vatsaoireita. Onneksemme samaan aikaan porakaivon vesi on parantunut, ei haise enää rikille eikä maistu raudalle. Vesivaiheita:

http://casekarimaa.blogspot.com/2017/11/vetta.html

https://casekarimaa.blogspot.fi/2015/06/uusi-aika-tuli-ja-meni.html

http://casekarimaa.blogspot.fi/2017/03/kansainvalinen-vesipaiva.htmlta

https://casekarimaa.blogspot.fi/2017/05/vakeva-vesi.html

2. Uusi puoli on saatu umpeen. Keittiöön ja kylpyhuoneeseen valmistui itsetehdyt ulospäin aukeavat ikkunat. Verstaalla on vielä lämpöikkunat sisäpuolelle. Ne laitetaan talveksi ikkunoihin. Myös ulko-ovi on valmistunut. Jopa lukko on ovessa! Kuvia myöhemmin.

3. Uudella puolella on paneelit katossa ja seinissä ja sen alla sähköt. Katossa on 28 mm ja seinissä 38 mm "minihirsi", jonka teetimme läheisellä höyläämöllä. Paksu paneeli imee kosteutta huoneilmasta ja luovuttaa sitä takaisin, hirren tavoin.

4. Kaakeleita ei ole vieläkään valittu. Hei, kuka ehtii jossain netissä pörrätä!

5. Puutarhassa viimeisetkin nurmialueet paloivat. Edelleen valtavia muovikasoja ja pressuvuoria. Lapsi kysyi sateella: miksi talo ei ole pressussa. Tottunut kai, että harvinaisen sateen tullen kaikki juoksevat ulos pressuttamaan kasoja.

6. Aukko uuden ja vanhan puolen välille. Tää on kova. Hirsien sahaus itketti lähes yhtä paljon kuin louhinta. Pihkan tuoksua ei voinut purkittaa, mutta 130-vuotias puu luovutti sitä pirtin täyteen. Löytyi sieltä välistä se pelätty reijittäjäkin: muumioitunut tupajumi. Toivottavasti sen perilliset ovat poissa. Hirret olivat tiivistä runsassydämistä laatutyötä, joten semisti typerää ne pilkkoa. Aukko kuitenkin toi taloon uuden elämän. Aamulla voi puikahtaa katsomaan sumua pellolla, valoa tulee peräkamariin asti eikä työmaalla oleva ole poissa yöhön asti vaan nakuttelee kotoisesti samassa tilassa. Kissakin on oppinut kulkemaan uudesta ovesta. Ensimmäistä kertaa näimme, millainen talosta sitten tulee. Aukko on kokoaan suurempi edistysaskel. Tärkeässä kohdassa, sillä hieman jo väsyttää tämä touhu.

Mitä talvella rakennetaan?

Luin rakennuslehdestä, miten hartiapankilla rakentava laskelmoi talonsa rakenteet niin, että työmaa pärjää talven yli puolivalmiina. Hyvin ajateltu. Meillä ilmeni tiivistynyttä kosteutta seinärakenteessa talon sisäpinnan ollessa vielä kesken. Kaveripiirin kohtalotoveri kertoi purkaneensa koko levytyksen sen ollessa liian tiivis kylmänpuolen pintana keskeneräisen tilan ollessa vielä kylmänä. Molemmissa tapauksissa rakenne onneksi kuivuu.

Vastauksia omaan kysymykseeni:


1. Asennettaan ikkunoita. Päätyikkuna ansaitsee oman raporttinsa, mutta prosessin ollessa vielä kesken, tyydyn vain vilauttamaan. Ikkunan toimituspäivä oli elokuussa, mutta saapui vasta tammikuun 15. Totisesti tunnelma koheni, kun saimme pirttiin valoa.

2. Asennetaan kompostikäymälää ja sisustetaan kylpyhuonetta. Käymälän tuuletin pyrähti käyntiin pari päivää sitten. Alamme jo täyttää kompostia keittiöjätteellä, pönttö on vielä paketissa. Samalla vyöryy kylppärijuna eteenpäin. Yhtäkkiä pitäisi päättää paikkoja, korkeuksia, pintoja ja siinä samassa värejä. Hei, tätähän kohti on tultu! Että saisi plärätä ihania kaakelisivustoja ja photosopata yhdistelmiä. Miksi silti tuntuu, että takki on tyhjä. Kaiken kulminaatio on nyt suihkukaappi, johon meillä on korkeat vaateet. Netistä löytyi hyvä ehdokas, UK-lainen vastasi etteivät toimita Suomeen, mutta sitten soitti ranskalainen, että kaikki hoituu. Sen jälkeen ei ole kuulunut kenestäkään.

3. Kannetaan betonisäkkejä. Aikaisemmat valut hoiti pumppuauto, nyt myllätään itse. Tästä riittää puuhaa talvipäiviin, kun säkkejä punnaillaan.

4. Tehdään ikkunoita. Ulospäin aukeaviahan ei tehdastekoisina saanut. Etelänaapurinkaan kauppiaat eivät kiinnostuneet näin pienestä keikasta. Joten tässä sitä nyt ollaan.


5. Poltetaan rakennusjätettä. Rumat puupinot pois, että tupareissa on hienot tasapituiset koivuklapit kolossaan. Sillä tämä on ensimmäinen näky ovesta astuvalle eikä tämä ole se näky, joka sisustuslehdistä löytyy.

Onnekas 13 – pesukone

Jatkoksi edelliseen, kohta 13: Meillä on pesukone. Ajattelin tämän kahdentoista vedettömän vuoden ajan, että kestän peseytymisen rännin alla ja aamuöiset pissireissut pakkaseen, mutta pyykinpesun puuttuminen on tihkaissut. Jokainen joulu, juhannus ja muu lomareissu olemme matkanneet pyykkikuorman kanssa, jos kohteessa oli kone. Matkalla Afrikassa kannatti pestä vaatteet siellä, kun muut luonnollisesti palasivat likapyykin kanssa. Olen jälki-iloinen, ettei lapselle tullut täitä tai oksennustautia. Tosin marketin yhteydessä oleva kolikkopesulan kone nielaisisi 18 kg oksennuslakanaa.

Puoliso kysyi joukkoälyltä pesukonesuosituksia ja niitähän riitti. Aihe vaikutti tunteisiin käyvältä. Koska vetemme laatu on vielä epävarmaa, päädyimme Torista ostettuun 51 euron perushyvään laitteeseen, jolla on toivottavasti vielä ikävuosia edessä. Ilahduin miltei enemmän siitä, että kone sai jatkoelämän kuin että miten elämämme helpottuu.

Onnea meille!

Vettä!

Vesi ei tule taloon vuolaana mieltäjärkyttävänä ryöppynä vaan pieninä tippoina. 

Täällä aikaisemmat: 

https://casekarimaa.blogspot.fi/2015/06/uusi-aika-tuli-ja-meni.html

http://casekarimaa.blogspot.fi/2017/03/kansainvalinen-vesipaiva.htmlta

https://casekarimaa.blogspot.fi/2017/05/vakeva-vesi.html

Näistä vaiheista ette ole kuulleet:

7. Puhdistuspumppaus onnistui ja vesi oli kirkasta, mutta edelleen rautaisen makuista.

8. Tulee juhannukset ja kesälomat. Vai aikako vaan kului?

9. Porakaivoihmiset käyvät asentamassa putken kaivoon ja paisuntasäiliön. Saamme vettä paineella letkusta. Tästä on syksymmällä hyötyä, kun muurataan, tehdään laastia ja pestään kippoja.

10. Testaamme veden. Siinä on rautaa ja mangaania, mutta ei valtavia määriä. Suodatin on kuitenkin asennettava. Tähän mennessä kaivo on maksanut 6143 euroa, mutta vieläkään ei suihkutella.

11. Aprikoimme putkimies- ja putkiasiaa. Emme saa tiristettyä hintatietoa paikalliselta tekijältä ja materiaalistakin on näkemyksiä. Alalla mies kuin mies suosittelee komposiittiputkea. Meillä on vanhassa vara parempi -ajatus emmekä pääse irti kuparista. Koska rakentajaa revitään joka suuntaan, on parempi pitää nokka suorassa ja edetä omaa tietä. Päädymme kupariin.

12. Tänään saimme kellariin hanan. Se toimii kuten sopii odottaa, ihan vain nostaa vivun niin vesi virtaa. Emme itke ilosta tai kasta päätä altaassa. Toteamme yhden etapin saavutetuksi ja jatkamme kohti seuraavaa. Tylsimykset.

Arjen harmaata

Talvi tullaleijailee. Tavoite täyttyi eli katto on pään päällä. Rakentaminen on nyt enemmän mielessä kuin arjessa. Villa on puhallettu kattoon ja lattiaan, leivinuunia ja hellaa lämmitetään päivittäin. Laajennusosassa on noin kymmenen astetta. 

Mitä seuraavaksi, kysytte. Vastaan:

Ovet ja ikkunat. Katselemme ovia netin palstoilta. Tilauksessa oli ikkunalliset pariovet ja ehkä ulko-ovi vasikalla. Ellemme sitten tee itse. Kuvassa näkyvät ikkunat ovat myös työn alla tai ainakin verstaan nurkassa työjonossa. Toivottavasti työn alla on myös päätyikkuna. Toimittajayritys keikkui kesän konkurssin partaalla ja on nyt itävaltalaisomisteinen. Päätyikkunan toimitusaika oli elokuu, mutta kyllä sen kanssa vielä joulukuu koittaa. Pääty on tällä hetkellä pressutettu ja villakoolattu.

Kattomurinat. Tällä viikolla kävi kattomies naulaamassa viimeiset tiilet kiinni. Kattofirma on lähetellyt muistutuslaskuja pitkin syksyä, mutta olemme pysyneet lujina. Nyt näyttää siltä, että katto on valmis ja voimme maksaa loppulaskun. Asiakkuus käy työstä. 

Keittiö. Minkä ihmeen värinen se olisi? Kukaan ei ole ehtinyt piirrellä eikä miettiä tätä. 

Vesijutut. Perjantaina tulee isä ja poika putkimies. Jos saavat tehtyä sen, mitä on suunniteltu eli kellarin vedet, etenee tämä hanke aimo harppauksen ja tunnelma nousee vähintäänkin maanpinnan tasoon.

Sähkömies ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin. Niin niin, talossahan on omasta takaa sähkömies. Häneltä vain puuttuu viralliset luvat kytkeä ja koetamme tässä olla nyt hyvin virallisia.

Puuhalistalla on myös rännien asennus ja lattiavalujen pohjajutskat. 

Kovin homma on pitää rakennuskipinää yllä ja samalla levätä hieman. Onneksi on neljä (tai viisi) vuoden aikaa. Voi hetkeksi kaivautua talvipesään.

Tavallinen viikko II

Selkeitä kokonaisuuksia ei valmistu, vain erilaisia vaiheita. Kaikki eteenpäin. Syksy tuo arjen ja rakentamisen vauhti hidastuu, kun pitää käydä töissä ja jumppaillallekin on tarve.

Tällä hetkellä alapohjaan laitetaan laudoitusta ja tuulensuojaa. Aprikoimme tunnelmia putkifirmamme suhteen (ks. ed. post. ja ensivaikutelman tärkeys) sekä shoppailemme viemäriputkia ja ilmastointikanavia. Eilen saapuivat sähköosat oltuaan hetken hukassa jossain postin takavarastossa. Kuivakäymälälle oli varattu yksi hormireikä savupiipusta, mutta ryhdyimme epäilemään sen riittävyyttä ja pönttö saa oman tötterönsä katolle. Vaikka kääk, rumia nuo tötteröt! Ja kyllä, savupiippu on jo valmis! Samoin sen kylkeen kohonnut leivinuuni ja hella. Ne ansaitsevat oman kertomuksensa tuonnempana. Seinät on villoitettu ja nyt paperointia. Villapuhallusta siirsimme eteenpäin, ei ehdi vielä. Vaan yksi on poissa: päätyikkuna. Ikkunayhtiö on haettu konkurssiin ja yhtiö itse hakenut saneerausta, joten tuotanto on stop. Kukaan ei vastaa puhelimeen eikä posteihin. Suunnittelupöydällä on keittiö ja kävinpä oikein sisustusmessuillakin vahtaamassa. Ei, keittiökaappien väriä ei ole vieläkään päätetty. Tuttu graafinen suunnittelija voivotteli somessa, että kamalaa olla visuaalinen ihminen, kun ovien värivalinnassa menee kolme tuntia. Entäs meidän kolme kuukautta!

Katto on viimein valmis

Tuli liehuu uunissa, vihdoin saa lämmittää! Ehti tulla syksy ennen kuin katto valmistui ja vilu pirttiin.  Katto-osuus oli tahmea prosessi eikä neuvottelujen osalta ole vielä päätöksessä, mutta pääasia, että kate on pään päällä.

Talvella valvoin pari yötä murehtien tyhmää sopimusta, jonka menimme allekirjoittamaan. Nolotti oma sinisilmäisyys ja ärsytti myyntimiesten temput. Pääsin murheen yli ajattelemalla, että pääasia, että tulee hyvä katto. Tässä rakennuselämässä olen huomannut, että kannattaa luottaa tunnelmiin. Sillä kauhea vääntöhän tästä kehkeytyi. 

Ongelma oli yrityksen ahneus. Projekteja oli haalittu valtavasti eikä tekijät olleet taidoiltaan tasalaatuisia. Meille osui häiskät, jotka eivät osanneetkaan työtä, löivät hanskat tiskiin ja hävisivät. Syy ilmeni myöhemmin, kun tilalle tulivat uudet miehet. Onneksi he hoitivat homman kotiin. Parasta oli se, että uudet miehet kommunikoivat ja heiltä saattoi kysyä jotain. Luvatun viikon sijasta katon teossa meni kuukausi. Eikä se ajankulu vaan alun epätietoisuus ja huono tunnelma. Opittua: Luota ensivaikutelmaan ja teetä homma tekijällä, joka myy itse työtään.

Edit 22.11. Myöhemmin ilmeni, etteivät kattotiilet olleetkaan kiinnitetty. Vaadimme ennen loppulaskun maksamista korjaamaan asian. Joku käy kiinnittämässä osan tiilistä. Postissa tulee maksumuistutuksia. Vänkäämme lisää. Viimein tiilet kiinnitetään ja maksan laskun 3 kk myöhässä.

Prosessikuvia ajalta, kun kaikki sujui: