Tuli liehuu uunissa, vihdoin saa lämmittää! Ehti tulla syksy ennen kuin katto valmistui ja vilu pirttiin. Katto-osuus oli tahmea prosessi eikä neuvottelujen osalta ole vielä päätöksessä, mutta pääasia, että kate on pään päällä.
Talvella valvoin pari yötä murehtien tyhmää sopimusta, jonka menimme allekirjoittamaan. Nolotti oma sinisilmäisyys ja ärsytti myyntimiesten temput. Pääsin murheen yli ajattelemalla, että pääasia, että tulee hyvä katto. Tässä rakennuselämässä olen huomannut, että kannattaa luottaa tunnelmiin. Sillä kauhea vääntöhän tästä kehkeytyi.
Ongelma oli yrityksen ahneus. Projekteja oli haalittu valtavasti eikä tekijät olleet taidoiltaan tasalaatuisia. Meille osui häiskät, jotka eivät osanneetkaan työtä, löivät hanskat tiskiin ja hävisivät. Syy ilmeni myöhemmin, kun tilalle tulivat uudet miehet. Onneksi he hoitivat homman kotiin. Parasta oli se, että uudet miehet kommunikoivat ja heiltä saattoi kysyä jotain. Luvatun viikon sijasta katon teossa meni kuukausi. Eikä se ajankulu vaan alun epätietoisuus ja huono tunnelma. Opittua: Luota ensivaikutelmaan ja teetä homma tekijällä, joka myy itse työtään.
Edit 22.11. Myöhemmin ilmeni, etteivät kattotiilet olleetkaan kiinnitetty. Vaadimme ennen loppulaskun maksamista korjaamaan asian. Joku käy kiinnittämässä osan tiilistä. Postissa tulee maksumuistutuksia. Vänkäämme lisää. Viimein tiilet kiinnitetään ja maksan laskun 3 kk myöhässä.
Prosessikuvia ajalta, kun kaikki sujui:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti