Olen koko kesän internetannut rännejä. Rännikysymyksestä oli kasvamassa ylitsepääsemätön. Se oli remontin ensimmäinen isompi hankinta ja halusin juuri oikeanlaiset. Ne ovat tietenkin sinkityt, puolipyöreät, käsisaumatuilla mutkilla. Paikallinen peltimies ei kannustanut tilaukseen ja kun kävimme naapurikylässä katsomassa hänen tekosiaan, emme löytäneetkään etsimäämme. Kävelin kaupungissa niskakenossa ja miten hurmaavia rännejä ihmisillä onkaan! Syöksytorvissa mitä krumeluurimpeja suppiloita. Tutkin jopa voisimmeko saada meillekin tötterön, mutta ei, ne ovat peltikattojen jalkaränneihin kuuluvia. Voitteko kuvitella, en sitäkään ennen tiennyt. Valehtelematta käytin tunteja kahlailuun netissä. Viimein löysin sinne päin olevat pötkelöt Virte-metallista. Hämmästyksekseni ne eivät olleet kalliimmat kuin netin muovirimpulat. Pitkän säätämisen jälkeen ne saatiin kotipihalle. Tosin perinnepuritaani joutui jälleen matkaamaan puolitiehen lompakkoaan vastaan, käsisaumamutkat olisivat tehneet syöksytorvista moninkertaiset hinnaltaan verrattuna rututtuihin.
Remontti on sitä, että projekti johtaa toiseen. Ränniprojekti näyttää johtavan ainakin otsalautahankkeeseen. Se jää kuitenkin toistaiseksi.
Perinnekourua, eikä mitään muutakaan sinkittyä, saa täsmämitalla. Useinhan ihmiset tilaavat ränniauton, joka takamus sylkee oikean pituista kourua. Tämän sinkkivimman johdosta joudumme liitellä kuuden metrin pätkiä, mitä kukaan ei tuntunut suosittelevan. Virittelyä vaati jokainen vaihe, sillä kaikki talossamme on pienempää ja lyhyempää kuin stardardi. Ja vinoa väärään suuntaan. Totta puhuen sauna on vielä ilman rännejä ja talon takasivu myös. Pääasia, että ongelmakulmat saadaan kuivaksi.
Ekstrana tilasimme Ruotsin lahjan maailmalle, vedenryöstäjät. Saapi valita mihin altaaseen haluaa vedet. Viime päivinä ei ole tarvinnut paljon tiskivesiä kanniskella.