24.9.2011

Puritaani kohtaa lompakkonsa (sisältää tuotesijoittelua)

Olen kuunnellut vesiaiheista biisiä, mikä onkin enemmän kuin sopivaa, kun taivaasta sataa kissoja ja koiria. Ne laskeutuvat upouusiin kouruihin ja syöksyvät ulos torvista eivätkä juoksentele valtoimenaan kohti talon kivijalkaa, kuten ennen.

Olen koko kesän internetannut rännejä. Rännikysymyksestä oli kasvamassa ylitsepääsemätön. Se oli remontin ensimmäinen isompi hankinta ja halusin juuri oikeanlaiset. Ne ovat tietenkin sinkityt, puolipyöreät, käsisaumatuilla mutkilla. Paikallinen peltimies ei kannustanut tilaukseen ja kun kävimme naapurikylässä katsomassa hänen tekosiaan, emme löytäneetkään etsimäämme. Kävelin kaupungissa niskakenossa ja miten hurmaavia rännejä ihmisillä onkaan! Syöksytorvissa mitä krumeluurimpeja suppiloita. Tutkin jopa voisimmeko saada meillekin tötterön, mutta ei, ne ovat peltikattojen jalkaränneihin kuuluvia. Voitteko kuvitella, en sitäkään ennen tiennyt. Valehtelematta käytin tunteja kahlailuun netissä. Viimein löysin sinne päin olevat pötkelöt Virte-metallista. Hämmästyksekseni ne eivät olleet kalliimmat kuin netin muovirimpulat. Pitkän säätämisen jälkeen ne saatiin kotipihalle. Tosin perinnepuritaani joutui jälleen matkaamaan puolitiehen lompakkoaan vastaan, käsisaumamutkat olisivat tehneet syöksytorvista moninkertaiset hinnaltaan verrattuna rututtuihin.


Remontti on sitä, että projekti johtaa toiseen. Ränniprojekti näyttää johtavan ainakin otsalautahankkeeseen. Se jää kuitenkin toistaiseksi.


Perinnekourua, eikä mitään muutakaan sinkittyä, saa täsmämitalla. Useinhan ihmiset tilaavat ränniauton, joka takamus sylkee oikean pituista kourua. Tämän sinkkivimman johdosta joudumme liitellä kuuden metrin pätkiä, mitä kukaan ei tuntunut suosittelevan. Virittelyä vaati jokainen vaihe, sillä kaikki talossamme on pienempää ja lyhyempää kuin stardardi. Ja vinoa väärään suuntaan. Totta puhuen sauna on vielä ilman rännejä ja talon takasivu myös. Pääasia, että ongelmakulmat saadaan kuivaksi.


Ekstrana tilasimme Ruotsin lahjan maailmalle, vedenryöstäjät. Saapi valita mihin altaaseen haluaa vedet. Viime päivinä ei ole tarvinnut paljon tiskivesiä kanniskella. 

21.9.2011

Uuni puuhella ajeli
























Suuret hankkeet heinälato ja keittiö eivät edisty, kun edelle kiilaa pieniä kiireellisempiä. (Saapa nähdä onko jouluna minkälaiset keittiön seinät.) Yksi kiireellinen ennen talvea suoritettava toimitus, joka hoituu tietenkin juuri ennen kuin lämmityskausi todella alkaa, oli pienen huoneen pönttöuunin muuraus. Lempihommasta on vähitellen muotoutumassa "lempihommaa", sillä onhan tuo haastavaa puuhaa. Viime talvena sisäsivusta kopsahti Lalli-tiilen puolikas alas ja tilanne näyttää siltä, että se oli lopun alkua. Ehkä menee silti toiset sata vuotta ennen kuin uuni on toimintakyvytön. Läpöttelin koloon tulenkestävää valulaastia ja suurin osa pysyikin seinässä, vaikka aimo kasa ropisi alas. Lopulta läpöttelin sitä käsin kuin savimajan kylkeä. Äheltäessä mietin Antti Hyryn Uuni-kirjan päähenkilön verkkaisuutta ja asennetta. Kirjassa on kesä. Vielä on opittavaa. (Ja ei, en ole lukenut kirjaa vielä loppuun.)

12.9.2011

Kaksi huomiota
























Sora on tullut. Tie näyttää nyt ihan tieltä. Olin huolissani, etten pääse enää bussipysäkille polkupyörällä, mutta parin traktorikäynnin ja pikkuautoajelun jälkeen tie näyttää tasaantuneelta eikä tappajasepelin luulisi katkovan matkantekoa. Murehdin myös sitä, että tiestä tulee harmaa ankea tavallinen tie, mutta romantiikka palasi, kun lehdet laskeutuivat puista ja tiestä tuli lämpimän värinen. Eikä aikaakaan, kun heinä taas tunkee keskikaistaleelta. Ihmeellistä, miten sitä haikailee joidenkin toimimattomien asioiden perään! Nyt sitten toivomme, että kivet tamppautuvat lujasti tiehen, aura ei siirrä niitä ojiin ja saamme koko kevään ajaa pihaan saakka.

Lämmityskausi alkoi. Kesäksi unohtaa polttopuut ja niiden kantamisen, mutta nopeasti rutiini taas löytyy. Ihanaa, että on niin monta kuukautta ollut helppoa ja nyt takkatuli tuntuu mukavalta. En voi enää katsoa halkopinoa nauramatta, kun muistan taannoin sisustuslehdestä lukemani kommenttin. Valkoisen huoneiston emäntä vannoi, ettei heille tule rumia puita vaan tasaisia koivuklapeja. Heillä ei vissiin ollut puulämmitystä.

10.9.2011

Manuaaliraksa

 

Jollain Oikealla Rakennustyömaalla sora kipataan kuorma-autosta kohteeseen, mutta ei meillä. Meillä ne kuutiot lapataan hirvittävällä kolinalla kottikärryyn ja lykitään paikkaan B ja sitten tulee se kippaus. Syynä tietenkin jälleen nurinkurinen rakennustyyli. Taas oli katosta ja seinästä harmia, ovesta iloa.

Valu on siis kuivunut ja sen päälle on kauniisti muurattu harkkokierros. Alunperin olimme tekemässä betonista koko systeemin, mutta hätihin jouti kokemusta omaavat rakennusmiehet, jotka suosittelivat harkkoa eristyssyistä. Enempää kuin yksi kerros harkkoja ei mahtunut, mutta onhan sekin. Odotin kovasti muurausvaihetta, kun siitä viime kerralla innostuin. Vaan äh, on se aika vaativaa.

Perinnerakentaja laittaa heinälatoonsa materiaaleja, joita ei ikuna toisi taloonsa. Eli lattian eristeeksi tulee finnfoamit – tai kuten jollain nettipalstalla rakennusmies korjasi toista – vinvoumit. Vertailimme netissä eristävyyttä. Styroksiin verrattuna vinvoumia tarvitsee laittaa ohuempi kerros eikä se imaise kosteutta itseensä. Paikallisessa vinvoumikaupassa ei ollut kauheasti valinnanvaraa, mutta hyvät löytyi. Otettiin pontatut, kun juuri niitä oli tarjolla ja säästyypä liitosmurheilta.

Näytti Ihan Oikealta Rakennustyömaalta.



Cabine de douche

Tänään helmikuisena tiistaina tilasimme suihkukaapin Ranskasta. Jäämme odottamaan tuleeko paketissa lasimurua vai se mitä kuvittelemme saava...