Älä korjaa sitä mikä ei ole rikki, soi mantrana mielessä, kun irrotimme navetan hirsiä. Rakennuksen katto on tukeva ja uusi, mutta näin ei ole ollut aina. Pärekattoaikana ylimmät hirret ovatkin kastuneet ja lahonneet. Kuten kirjoissa kerrotaan ja järkikin sanoo, ei osasia tarvitse vaihtaa uuteen, jos niillä ei ole hirveän oleellista tehtävää rakenteessa ja vahinko on pysähtynyt. Eli jos puu on kuivunut ja ötökät muuttaneet pois. Meidän navetan heinäladon sisään jäävä seinä toimii tukijalkana koko pytingin katolle, joten katsomme parhaaksi toimia. Kahden ylimmän irrottamisen jälkeen ymmärsimme lopettaa purkamisen.
Jännitystä toi tukiosien purku: "Kaatuuko koko laitos, jos tämän tästä poistaa?" Alhaalla on tästä tilanteesta kuva. Jonkinlaisia väliaikaisia systeemejä piti kehittää.
Uusien hirsien kanssa askartelu jäi seuraavaan työpäivään. Vanhat pitäisi korvata vanhoilla, jotka käyttäytyvät samoin kuin alkuperäiset, mutta siinäpä homma niitä metsästää. Syysmyrsky kaatoi sopivasti kuusen pihapiiriin ja kokeilemme, jos se istuisi uuteen tehtävään. Kun päivä oli päätöksessä, olimme pari pylpyrää lähtöpisteestä takana päin, mutta iloiset, että jotain tapahtuu uneliaan talven jälkeen.
