Tositarkoituksella

Sisustuslehtikuvia ja pintakiiltoa etsivät, älkää vaivautuko. Nyt seuraa perinnerakentamisen ystäville osio, joka ei viihdytä eikä miellytä vaan lyö faktat tiskiin. Näin korjaat vanhat ikkunat! Osa 1 – kittaus. Lähtökohdan näet alla. Kitti on joko poissa tai todella kuivaa. Lasi roikkuvat tiftilankojen varassa, yhyy.

1. Niin kuin usein, mukamas itsekseen irtoava kitti onkin lopulta vaikea poistaa. Tämä tapahtuu mekaanisesti huonolla taltalla veistellen. Kuumailmapuhaltimella ei kande, koska se on liian pistemäinen lämpö ja lasi kirahtaa rikki. Jos saa lämmittelyä kittiä muulla keinoin hyvä, se pehmenee hienosti.

2. Jos pääsit tähän asti luvussa, osaat varmaan rapsia maalit ja vanhat kitit. Kaikkia maalia ei tarvitse irrottaa, vain se mikä lähtee, paitsi lateksi pitää tietenkin saada kokonaan pois. Hullukaan ei hio, joten muista kuumailmapuhallin ja lasta ja loput siklillä. Ja kaikkihan osaavat teroittaa siklin. Putsaa myös lasit maalista. Tässä kohtaa voi tarkastella puitteiden tulevaisuutta, onko sitä. Urittuneen puu voi höylätä, mutta irronnut liitos vaatii järeämmät keinot.

3. Putsaa kittiura historiallisesta mönjästä. Näkee ohjeita, joissa ura käsketään maalaamaan pohjamaalilla, mutta itse levitin pellavaöljyn. Kitti on pellavaöljyn ja liitujauhon sekoitus ja jos puu on kuiva, imee se öljyn kitistä ja kitti kuivuu ja lohkeilee ennen aikojaan. Öljyn jälkeen levitetään soossia ohuesti ja tasaisesti uran pohjaan. Käyttämäni kitti oli aikamoista jankkia, öljyllä olisi voinut hieman pehmentää.

4. Laita lasi paikoilleen. Itse olin varoiksi merkannut ruudut niin, että laitoin ne samoin päin samoihin ruutuihin. Painele lasia reunoista niin että kitti pursuaa toiselle puolelle. Tässä kohtaakin voi saada lasin rikki, joten painele iisisti ja tasaisesti.

5. Tämä ei näytä hyvältä, samassa kuvassa vasara ja lasi. Tiftaus- eli lasituslankaa löytyi jopa meidän maaseutupitäjän naulakaupasta. Se toimii niin, että taitetaan lanka ekasta urastaan 90°-kulmaan ja nakutellaan kulmaan lyöden puuhuun. Lanka pitää lasin puitteissa, sillä kitti on pitkään pehmeää eikä hoida pitelyä. Älä kiilaa lasia liian kireästi, sekin särkee ruudun. Lopuksi kitkuta lanka urasta katki. (Alla lopputulos.) Pari lankaa per sivu riittää.

6. Sitten varsinainen taidonnäyte. Läpötä kittiä tyylilläsi lasin seuraan kittiuran leveydeltä. Vedä sitten lastalla sievästi sellaisella kulmassa, että ura täyttyy puitteen puolelta ja lasin puolelta se on samassa kohdassa kuin uran reuna toisella puolella lasia. Ai hä? Eli sillai, ettei kitti vilku rumasti toisella puolelle. Kitti on niin kuin muovailuvahaa. Sitä kun lämmittää ja pyörittelee, työstettävyys kevenee. Jäykällä kitillä on helpompi saada sievää jälkeä. Vetele lopuksi toiselta puolelta ylipursunneet talteen. Soossia kuluu yllättävät määrät. Olen ostanut purkin joskus aiemmin, joten en muista hintaa, mutta epäilemättä tulee edullisemmaksi tehdä oma seos liitujauhosta ja pellavaöljystä. 

7. Tadaa. Sanovat, että ikkunat kannattaa maalata mahdollisimman pian, sillä linnut noppivat kitin suihinsa. Suosittelevat kitin joukkoon sekoitettavaksi pippuria torjumaan siivekkäitä, mutta unohdin tällä kertaa laittaa. 

8. Tässä vielä kertaus.

Tieto lisäsi tuskaa

Silikoonasin verstaan uudet ikkunat ulkopuolta kiinni ja tiiviiksi ja kaduin välittömästi. Rakenne on poikkeuksellinen ja vaati silikonihommalta myös erikoisuuksia. Tuloksena oli rumuutta. Mutta eletään nyt niiden kanssa ja ehkä tunnelma kohenee, kun saadaan listat paikoilleen. En tosiaankaan laita kuvaa.

Puhdistauduin karmeasta kokemuksesta kunnostamalla vanhoja akkunoina. Verstaalle tulee vielä yksi ikkuna ja päätimme käyttää siihen talon vanhoja ikkunoita, koska samalla sivulla hirsihuoneen puolella on vastaava vanha ruutu. Täten samaan tilaan tulee omituisesti kahdensorttisia klaseja, mutta parempi sekin kuin että ulospäin olisi kirjavuutta. Taloon on vaihdettu ikkunat 90-luvulla ja vanhat on viisaasti säästetty. Aloitin rapsuttelun, josta seikkaperäinen selotus myöhemmin. 

Sitten vilkaisin työmaalta tuvan suuntaan ja kääk. Perehdyttyäni ikkunarakenteiden syihin ja seurauksiin, hoksasin että tuvan uudet ikkunat on vailla tippalistaa ja vesi lörisee suoraan vuorilautaa pitkin seinän sisään. Olemme toki aikaisemminkin havainneet tämän ja katselleet tilannetta vuokralaisen välinpitämättömyydellä, mutta tämän kirjan ja käytännöstä saadun kokemuksen myötä asia oikein iskostui. Listaa kehiin ensi tilassa!  

(Alakuvan loppukevennyt on kuistin ikkuna, joka vaatii järeämpiä toimia kuin pelkkää listaa.)

Verstaan silmät eli kökkä 4

Pari päivää askarreltu joukolla ikkunoita verstaalle. Jälleen paikalla oli pelastamassa tietävät vanhemmat, joiden avulla saatiin ruokahuolto ja järki toimimaan. Tiesittekö, että ikkunoissakin voi olla vaikka mitä tiedettävää! Aukon me sentään osasimme itse tehdä. 

Ikkunoiden laitto on hienosyistä homma. Jos rungossa voi ajatellakin, että tämän voi sitten viimeistellä levyillä, on ikkunan pokien kanssa jo oltava tarkkana, kaikki tulee näkyville. Tämä hidastaa ja vakavoittaa hommaa. Helpotusta ei tuonut useita asteita oleva ja joka suuntaan vallitseva vinous.

Suunnittelu olisi vaatinut jo oman blokkauksensa. Meillä on käynyt ikkunafirman edustaja, on kahlattu vanhojen klasien kasoja, nettipalstoja, lähetelty tarjouspyyntöjä ja photosopattu erilaisia vaihtoehtoja talon seinään. Lopulta päädyimme hankkimaan kierrätetyt lämpö- eli umpiolasit. Ne ovat siis tyyliin täysin sopimattomat kolminkertaiset alumiinilistaiset niput, jotka kiinnitetään (meidän tapauksessamme) suoraan karmeihin. Hinta laski 1500€:sta 200€:oon ja saamme ulkonäöltään sellaiset kuin haluamme. Perinneikkunakirja haukkuu umpiolasielementit kertakäyttötavaraksi. Nähtäväksi jää hikoilevatko ja höyrystelevätkö lasit. Asuintaloon en ehkä kuitenkaan olisi vastaavalla konseptilla lähtenyt.

Ikkunat laitetaan pokitta suoraan karmeihin ja ovat siis pysyvästi suljetut. Teemme erikseen tuuletusräppänät. Ikkunoita kannattelemaan leikattiin pienet kumilätkät. Lyijykynälaskelmat rungossa tuovat mieleen vanhojen hirsien merkinnät. Löytääköhän joku joskus nuo raapustukset ja ihmettelevät käsialaa ja tarkoitusta?

Laseihin laitettiin molemmille puolille tiivistenauhat. Ei niinkään tiivistämään vaan tekemään rakoa ikkunan ja karmin väliin, jotta silikonille jäisi sopiva kolo. Ja tuohan se joustoa ja eristystäkin. Perinneikkunakirja sanoo skeptisesti, että liimattavat tiivistenauhat pysyvät ainoastaan vuoden. Voin uskoa.

Vaikka uusilla materiaaleilla mentiinkin, teimme yhden merkillisen crossoverin vanhaan. Kahden muovitiivistetyn alumiinilistaisen lasielementin väli tilkittiin pellavariveellä! En voinut lakata nauramasta. Toinen vaihtoehto olisi ollut uretaani, mutta arveluttavuutensa lisäksi se on niin huonosti poistettavaa, että vältimme tulevan katumuksen tuolla ihmeellisellä pellavatoimituksella. Kreisi yhdistelmä.

Illalla ikkunat olivat jo hyvällä mallilla. Merkille pantavaa on, että pyhä taapeli korkattiin ja listat on höylätty omasta puutavarasta. Näkymään tulee vielä vuorilaudat lisää. Isäntä siellä ikkunassa jo katseleekin maisemaa neonväriasussaan! Suurkiitos avusta kökkätiimille!

Muiden kotona

Tässäpä ok kirja. En ole ollut niin hossissa vastaavasta kuvakirjallisuudesta, mutta tästä löytyi yhtäläisyyksiä tilanteeseemme. Esitellyt asunnot ovat myös työhuoneita ja tehty olemassa oleviin rakennuksiin. Parasta kirjassa on rakenteiden ja rakennusmateriaalien kuvailut. Ei keskitytä sisustuslehtien tapaan kirjamaan ylös kippoja ja kuppoja vaan kerrotaan lattian pintakäsittely ja ongelmakohtiakin.