Olipa hyvä

Olipa hyvä, kun tuli tuo jeeppikin hankittua. Niin monikäyttöinen.

Mustaa valkoisella

Hoksasin tilata Maanmittauslaitokselta vanhan kartan koskien tätä markkia. Vanhin, jonka löysivät on vuodelta 1917 (-16), jolloin tontti edellisen kerran lohkottiin. Meidän lohkonnassa muutama vuosi sitten mittaajalla oli mukana kopio tästä. Sen ja gps:n avustuksella etsimme rajapyykkejä ja tästä kartasta keksimme tilalle nimen extempore, kun ilmeni, että vanha nimi jää tilukselle, josta lohkotaan.

Meille on ollut epäselvää olivatko rakennukset tässä 1917-lohkonnassa päätilan pojalle siirtyneen maapalan mukana vai onko hän ne rakentanut myöhemmin. Seinästähän löytyi vuosiluku 1918. Kartta kuitenkin todisti, että tällä paikalla on ollut varsin vireä tila jo tuolloin, rakennuksia oli vaikka kuinka eli voimme olettaa, että vuonna 1879 sopimuksen allekirjoittanut torppari on ne pykännyt. Sopimus oli 20+5 vuotta, joten siinä ehtii.

En voi lakata tuijottamasta tuota vanhaa karttaa. Hurraa se virkamies, joka vesiväritteli pellot ja numeroi kumpareet vuonna 1916!

Uusi aika tuli – ja meni

Tässä on nyt yhdeksän ja puoli vuotta kärvistelty kantovedellä. Tai oikeastaan vain ajoittain kärvistelty, enemmän se on tuo lämmitysjärjestelmä, joka on harmaita hiuksia teettänyt. Vettähän on koko ajan saanut kaivosta ja pesuvedet satavat taivaasta suoraan tuvan nurkalle. Säännöllisesti olemme saaneet suosituksia hankkia vesipumppu. Epäilemättä kätevä. Suosittelijoille ja itsellemmekin onkin suuri mysteeri, miksi tartuimme toimeen vasta nyt.

Haimme halpakaupasta ns. venäläisen uppopumpun. Kaupan hyllyllä on kaikenlaisia muovirimpuloita, joiden nostokorkeus on 5–10 metriä. Tämä neuvostoliittolainen ihme sen sijaan pönkii 30–60 metriä (lähteestä riippuen). Kaksi puutarhaletkua yhdistettynä tuotti veden keittiön ovelle. Sieltä sitä tuli, vettä! Sen mukana uusi aika taloon.

Vaan lyhyestipä sitä kesti. Ilmeni, että letku on nimensä mukaisesti puutarhaan eikä keittiöön. Vesi saavissa vaahtosi ja haisi aivan järkyttävästi kumille. Makutesti tuotti saman tuloksen ja lisäksi vahvan suupoltteen. Päätimme kantaa juomaveden ja toivoa, että pesuvedetkin lakkaisivat haisemasta, kun vesi tarpeeksi huljuttaa letkua. Nopeasti hoksasimme, että kannettu vesikin maistuu terävälle kumille. Tarkkanokka analysoi, että vedessä mujuva parin metrin pätkä pumppuun johtavaa letkua liuottaa kaivoveteen makua.

Niin nousi uppopumppumme maalle ja vesi jälleen kannetaan.

Perinnemestarin oppi

 Seuraava on tiivistys, josta monta kohtaa allekirjoitan. Se on osoitteesta www.perinnemestari.fi
 

1. Älä korjaa kunnossa olevaa. Älä uusi korjattavissa olevaa. Paikkaa ja kunnosta. Suurin osa korjauksien kalleudesta johtuu tarpeettomista toimenpiteistä ja olemassaolevien, käyttökelpoisten materiaalien uusimisesta.
2. Selvitä vaurion syy ja poista se. Korjaa vasta sitten ja korjaa entiselleen. Jos et korjaa vaurion syytä niin vaurio tulee uudelleen. Ei kannata korjata vuorilaudoitusta jos et korjaa vesikourua, josta vesi juoksee seinälle!
3. Käytä samoja materiaaleja ja työmenetelmiä kuin ennenkin on käytetty. Älä kokeile uutuuksilla.
4. Säilytä vanha rakenne. Ellei se olisi kelvollinen, ei talosta koskaan olisi tullut vanhaa. Ei pidä aliarvioida entisajan rakentajan taitoja ja ryhtyä "parantamaan" ratkaisuja, jotka ovat toimineet vuosikymmeniä.
5. Olisi hyvä asua talossa vähintäin vuosi ennen kuin ryhtyy korjaamaan sitä. Ellei talosi riitä sinulle, vaihda taloa. Vanhoista taloista kerrotaan paljon tarinoita, jotka eivät ole totta. Huhupuheiden ja olettamusten perusteella ei kannata ryhtyä "korjauksiin". Vanhat talomme ovat palvelleet suomalaisia perheitä useita vuosikymmeniä, niissä on riittävästi tilaa myös sinulle. Kaikkia tiloja ei kannata ottaa asumiskäyttöön, myös varastotilaa tarvitaan; ullakko on erinomainen varastotila ja myös hyvä välitila ulkoilman ja asunnon välillä.
6. Useimmat vauriot johtuvat huonosta hoidosta ja väärästä korjauksesta. Lattiasieni on ollut olemassa aina, mutta sen esiintyminen asutuissa tiloissa on lisääntynyt räjähdysmäisesti sen jälkeen kun uusia materiaaleja ja uudisrakennustekniikka ryhdyttiin käyttämään vanhoissa taloissa.
7. Vanhojen rakennusten kauneus on on niiden herkästi turmeltuvissa mittasuhteissa. Lämpötaloudelliset korjaukset eivät saa määrätä rakennuksen ulkonäköä, useimmiten riittää seinärakenteiden tiivistäminen ja yläpohjan lisäeristys.  1980-luvun energiakorjauksilla tuhottiin valtavat määrät kulttuurihistoriallisia arvoja kun vanhojen talojen ikkunoita uusittiin ja lisäeristettiin seiniä. Valitettavasti moni edelleen kiinnittää enemmän huomiota eristeitten lisäämiseen kuin vanhojen täytteitten täydentämiseen ja kylmää johtavien rakosten tilkkimiseen.
8. Hyväksy epäsäännöllisyyksiä. Hyväksy mutkia ja vinoutta. Hyväksy pienet epätasaisuudet. Hyväksy tyylikerrostumat ja vanhat ratkaisut. Vanhan talon lumovoima piilee juuri sen historiassa, joka käytännössä näkyy patinoituneissa materiaaleissa ja kuluneissa kynnyksissä. Hylkää tyylijäljitelmät. Hylkää materiaalijäljitelmät. Hylkää haaveet alkuperäistämisestä; ei ole "alkuperäistä" rakennusta, uusikin rakennus on vain kerran.
9. Kannattaa vaalia sitä taloa, joka sinulla on. Menneitten kausien etsiminen ja "palauttaminen" tuo mukanaan keinotekoisia ratkaisuja ja yleensä erittäin paljon tämän ajan ratkaisuja ja materiaaleja. Kestää kauan ennen kuin tämän päivän ratkaisuista tulee vanhoja. Ja paljon talon aitoa historiaa häviää.
10. Jos sinulla on varaa rikkoa näitä käskyjä, sinulla on varaa rakentaa mielesi mukaan uusi talo. Kenelläkään ei ole varaa väittää, että satavuotias talo olisi huonosti rakennettu.