Tämä on monesta suusta kuultu. Vaan ei meidän. Listojen laittoa ei pidä erehtyä luulemaan pikkuhommana. Se vei ihan reiluja päiviä. Asiaa tietenkin tihkaisi muodokkaat hirret ja nurkat. Turha luulla, että jollain tietyllä asteella olisi jiireistä selvinnyt.
Kuten aikaisemmista jutteluista ilmeni, ikkunoita siirrettiin ulospäin niin, että sisälle saimme kunnon ikkunalaudan. Niitäkin piti ahkerasti muotoilla. Ja niistä vielä ahkerammin neuvotella. Parisuhdeoppaissa mainitaan kompromissi, joten sillä nytkin mennään: Ikkunalaudat ovat tammea. "Notta näköö jotta taloos on rahaa." Ikkunasyvennyksen seinät ovat vaneria. (=ei rahaa!)
Aikaisempi omistaja oli mieltynyt possunihonväriseen maaliin, jonka epäilen olevan sekoitus erinäisiä purkinpohjia. Sitä oli ikkunapielissä, ovenkarmissa, ovissa... Ikkunapielet kokivat luonnollisen poistuman, karmit piti raapia. Onneksi lateksi toimii huonosti öljyllä ja possu lähti pyyhkäisemmällä. Tässä vielä muisto.
Kolmas kummallisuus/ilmiö/realiteetti, kun niitä tässä nyt luetteloidaan, oli muutaman sentin rako seinän vieressä. Lattia oli rakennettu poistetun lastulevyseinän päälle. Koloon sai kätevästi sähköt, mutta epäkätevästi piti keksiä ratkaisu kolon kätkemiseksi. Vastaus on kaksoislista. Alle tasainen palikka lattana, päälle koristelattialista. En tiedä onko ollut tapana, mutta onko parempia ideoita? Ei se pössömmältä näytä.
Kinkkinen kohta (ei kaikki ollut vaikeaa) oli myös kannatinpalkkien ja seinän risteys, johon parhaassa tapauksessa änkesi myös sähköjohto. Sen sievyydestä olen suorastaan yllättynyt.
