Suuret ja Mahtavat Suunnitelmat

Yksi lempijuttu on työmiesten käyttämä spray, jolla merkitään mistä kaivetaan. Sillä voi piirtää maahan mitä ihmeellisimpiä kiemuroita ja hetkessä silmissä näkyy valmis rakennelma. Lähes 3D-ohjelman veroinen media. Tässä talomme kuistin kulma.

Rakennuskesänä ei ole aikaa katsella tölsöä, mutta suosittelen silti hengennostatusta Grand Designs -sarjan parissa. Ohjelman kaava: 

1. Pariskunta on aina haaveillut itse suunnitellusta talosta ja valitsee kohteeksi Haastavan ja Erikoisen  projektin.

2. Lupavaikeuksien jälkeen hanke saadaan alulle.

3. Tulee tuuli, sade, maanvyörymä, tekninen ongelma, lakko, potkut, anything.

4. Raha loppuu ja kaikki on vaakalaudalla. Kuinka heidän käy?

5. Kuuluu kaksi-kolme kuukautta.

6. Loppuhaastattelu, jossa pariskunta istuu valmiin talon sohvalla ja puutarhassakin jo vihertää. Kaikki sujui hyvin ja rahaakin tuli jostain.

Tähän on tärkeä uskoa.

Kellarikoppi

Toukokuussa rakennus nousi ylöspäin. Toiselle puolelle teemme luonnonkivijalan, mutta tämän kellarikopin kohdalta talo on ns. tavallinen omakotitalo. Toivottavasti ilman ns. tavallisia omakotitalon ongelmia... Kellarikoppi siis kaikilla herkuilla: Leca-harkko, uretaani, patolevy, salaojat, finnfoamit, name it. Koppi on saanut kehuja sähkömieheltä ja muilta kävijöiltä, tilaa piisaa. Sinne tuleekin kaikki tekninen sälä, sillä alamme teknisiksi! Tärkein syy kopille on kompostikäymälä, joka sijoittuu talon alle. Luonto antoi muodoillaan hieman ilmaiseksi, mutta jonkin verran piti louhia. Aiomme sijoittaa puolilämpimään koppiin myös pesukoneen, sillä jos olen 12 vuotta kantanut pyykkiä kymmenien kilometrien päähän, ei muutama askel ulkokautta kellariin ole voittamaton este pyykkäykselle.

Väkevä vesi

Mikä tuo nökönen keskellä kuvaa on? No sehän on meidän porakaivo. Luettuasi edellisen vesipostauksen, luulit kai, että viimeistään nyt täällä losotellaan suihkussa. Ehei edelleenkään. Koska asia on monimutkainen, listaan kuulumisia taas niin kuin olen ymmärtänyt.

1. Maaliskuussa ensimmäinen poraus 18 metriin. Vettä tulee, mutta se on savista ja rautaista.

2. Puhdistus pumppu huutaa muutamia päiviä. Vesi puhdistuu ulkoisesti, mutta on erittäin rautaista. Kalliomme kostaa meille (louhinnan) olemalla säleinen, jolloin pora on osunut savisuoneen.

3. Huhtikuussa porausta jatketaan. Huono kohta 18 metrissä ohitetaan teräputkilla. Seuraava vesisuoni tulee 81 metrissä. Vesi kirkastuu silmissä toisin kuin viimeksi. Hyvä merkki.

4. Taas puhdistuspumpataan. Vesi näyttää kirkkaalta, mutta on edelleen jonkin verran rautaista. 

5. Koska vesi menee pienimmästäkin raosta, on normaalia, ettei teräsputki estä vettä valumasta. Aikaisempi suoni siis vuotaa huonoa vettä alas 81 metriin, jolloin esteitä pitää lisätä. Nyt kaivoon survotaan tiivisterengas (tai joku sellainen), joka paisuu siellä päiviä.

6. Puhdistuspumppaus jälleen. Tässä kohtaa olemme. Kaikki keinot on nyt käytetty, joten nyt vain toivotaan.  

Kallion ja kukkulan alle, rakennan minä majani

Tähän kohtaan pääseminen edellytti putkihommia, sähköjuttuja ja muita, mistä olen totaalisen tietämätön. On hyvä, että työt jakautuvat, mutta silti tuntuu erikoiselta vain seurata hellan ääreltä. Kuvaa ehkä enemmän sitä, miten muissa vaiheissa olen kuitenkin kartalla.

Kellari on tekninen tila, jonne tulee vesivaraajat, kompostivessan säiliö, putkea ja pötköä. Tällä järjestelemällä koetamme pitää vedet mahdollisimmat kaukana asuttavasta rakennuksesta. Kellari on nykyaikaisin hömpötyksin rakennettu, yläpuolelle muodostuu rossipohjainen puurakennus. Jos uretaani mätänee alakerrassa, säilyy yläkerta. Samasta syystä mitään vettä ei tuoda vanhan rungon puolelle.

Kuvassa kekseliäs erikoisuus, anturan ja laatan valu samalla pumppuauton visiitillä. Hyvä isäni insinööri!