Selkeitä kokonaisuuksia ei valmistu, vain erilaisia vaiheita. Kaikki eteenpäin. Syksy tuo arjen ja rakentamisen vauhti hidastuu, kun pitää käydä töissä ja jumppaillallekin on tarve.
Tällä hetkellä alapohjaan laitetaan laudoitusta ja tuulensuojaa. Aprikoimme tunnelmia putkifirmamme suhteen (ks. ed. post. ja ensivaikutelman tärkeys) sekä shoppailemme viemäriputkia ja ilmastointikanavia. Eilen saapuivat sähköosat oltuaan hetken hukassa jossain postin takavarastossa. Kuivakäymälälle oli varattu yksi hormireikä savupiipusta, mutta ryhdyimme epäilemään sen riittävyyttä ja pönttö saa oman tötterönsä katolle. Vaikka kääk, rumia nuo tötteröt! Ja kyllä, savupiippu on jo valmis! Samoin sen kylkeen kohonnut leivinuuni ja hella. Ne ansaitsevat oman kertomuksensa tuonnempana. Seinät on villoitettu ja nyt paperointia. Villapuhallusta siirsimme eteenpäin, ei ehdi vielä. Vaan yksi on poissa: päätyikkuna. Ikkunayhtiö on haettu konkurssiin ja yhtiö itse hakenut saneerausta, joten tuotanto on stop. Kukaan ei vastaa puhelimeen eikä posteihin. Suunnittelupöydällä on keittiö ja kävinpä oikein sisustusmessuillakin vahtaamassa. Ei, keittiökaappien väriä ei ole vieläkään päätetty. Tuttu graafinen suunnittelija voivotteli somessa, että kamalaa olla visuaalinen ihminen, kun ovien värivalinnassa menee kolme tuntia. Entäs meidän kolme kuukautta!
