Koko talvi on puhuttu, miten keväällä kaadamme muutamia puita saadaksemme rakennusmateriaalia. Onhan siinä tunnelmaa, omasta mettästä rakentaa. Vaan kuinka kävi! Kun lumikengät jalassa rytistelimme siimekseen ja rusetteja alkoi ilmestyä puiden oksiin, alkoi poraus ja kaupankäynti puolison kanssa: "Jos tuo lähtee niin sitten ei ainakaan tää". "Onko pakko?" "Tähän tulee kauheaa aukkokin." "Mitä tässä edes säästää?" Ravasin metsänlaidasta pellolle ja tähysin kuusikon silhuettia: "Ei tuota voi kun se on just pisin." Vastakommenteiksi sain harvennushakkuun puolusteluja, kaupan sahatavara on kuitenkin avohakkuutuote. Teoriassa olen itsekin sitä mieltä, mutta oman kuusen äärellä harmitti. Niitä on niin vähänkin.
