Siinä missä kiellän olevani puunhalaaja, kiellän myös olevani viherpeukalo. En silti välty vihertavaratalojen mainoslehtisiltä, joka on kevään merkeistä varmin. Tänä vuonna ei tarvittu edes niitä, kun jo syöksyin hankintoihin. En ole myöskään aikaisemmin kasvattanut taimia vaan jopa päättänyt olla perustamatta kasvimaata. Kunnes toukokuussa kurvaan paniikissa haalimaan kauppoihin jääneet jyvät ja onnella olen saanut niistä jotain kasvamaankin.
Viime vuonna tapahtui jotain merkillistä: lannoitin kasvimaan. Aiemmin olen luottanut siihen, että tulee jos on tullakseen. Tänä vuonna aurinkoa seuraava toiveikkuus sai minut asialle näin aikaisin ja nyt purkeissa muhii ensi talven ruoka.
Pahaksi onneksi en ole ainoa, joka kaipaa mullan möyhintää ja vihreää syötävää. Kissa iskee viljelmiin oitis, kun silmä välttää. Siksi kanaverkko.
