Sahuu

Ripaa tuli notta soi! Olin kai varautunut pahimpaan ja näin untakin, että saha sylki vain kuorimössöä. Siksi loputon lankunkato ja vuotava pilvikatto eivät raskauttaneet mieltä eivätkä liiaksi ruumistakaan. Olen aina hieman kärsinyt siitä, etten saa juoksulenkeistä sitä mitä luvataan: nollausta, rentoutta ja reippautta. Kun hölkkään, mietin mitä kaikkea puuhailen kotiin päästyäni ja ennen kaikkea mitä ehdin tehdä, kun olen nyt tuhlannut aikaa lenkkiin. Toki olo on freesi, mutta työpino samanlainen. Sahauksessa sen sijaan unohdin palkkatyön, omat työt, puutarharästit, keskeneräiset ja tulevat hankkeet. En edes miettinyt remontin mittavuutta, olin vain iloinen sahasta pulppuavista lankuista. Päätin, etten tee enää ikinä muuta kuin puutöitä.

Saha ja sen käyttäjä olivat terävät ja saivat aikaan isomman kasan kuin arvasimmekaan. Mitään ei olisi syntynyt ilman kökkäporukkaa. Muistan heidät, kun koputtelen talon uusia seiniä.

Tehtiin kakkosnelosta, seinälautaa, seinärimaa, polttopuuta ja tuppeensahattua topakkaa lankkua.

Toinen tapahtuma

Luulittekin jo ehkä, että nyt ne lopettivat ennen kuin aloittivatkaan. Niin se tavallaan olikin. Kelirikko oli sellainen kuin talvi ennustikin ja äkillinen helotus muutti routaisen tien päivässä velliksi. Puut jäivät metsään ja me autiolle saarellemme kuravellimeren taakse. 

Nopea kevät muuttui nopeasti kesäksi ja vaikkei olisi uskonut, eräänä päivänä tie kantoi traktorin. Tämä traktorimies on naapuriapu nro 3. Puita oli hakattu harvennushengessä sieltä täältä, joten hevonen olisi ollut kaikista kätevin. Pollen puutteessa traktorikin puikkelehti kuusistossa suht' sukkelaan ja puut saatiin kasalle. Pölleihin merkattiin mitä lajia kukakin on ja minkälaista kepakkoa toivoisi niistä syntyvän.

Ei ehkä kuitenkaan olisi tarvinnut aurata peltoa puhtaaksi lumesta.