Luulittekin jo ehkä, että nyt ne lopettivat ennen kuin aloittivatkaan. Niin se tavallaan olikin. Kelirikko oli sellainen kuin talvi ennustikin ja äkillinen helotus muutti routaisen tien päivässä velliksi. Puut jäivät metsään ja me autiolle saarellemme kuravellimeren taakse.
Nopea kevät muuttui nopeasti kesäksi ja vaikkei olisi uskonut, eräänä päivänä tie kantoi traktorin. Tämä traktorimies on naapuriapu nro 3. Puita oli hakattu harvennushengessä sieltä täältä, joten hevonen olisi ollut kaikista kätevin. Pollen puutteessa traktorikin puikkelehti kuusistossa suht' sukkelaan ja puut saatiin kasalle. Pölleihin merkattiin mitä lajia kukakin on ja minkälaista kepakkoa toivoisi niistä syntyvän.
Ei ehkä kuitenkaan olisi tarvinnut aurata peltoa puhtaaksi lumesta.
