Tuli konflikti. Tajusin olevani äärimmäinen ja siinä olotilassa tuntui yksinäiseltä. Tai onhan täällä nämä kämppikset, Vihtori, Helmi, Amanda, Juho ja muut talon entiset asukkaat ja nykyiset kämppikseni. Mutta en voi tietää, ovatko hekään samaa mieltä entisöintiasioista.
Se, että rakennuksella on historia, on kaikkien mielestä varsin jännittävää ja arvo itsessään. Tunne vastannee arkeologien tunnelmaa, kun hakku kopsahtaa ruukun palaseen. Että tästä ruukusta, juuri tällä paikalla, kauan sitten, oikea ihminen hörppi juuri tästä ruukusta. Tai tämän hirren veistojäljet syntyivät 1900-jotain, kun tähän hirttä vaihdettiin. Mitä ihmiset silloin ajattelivat, oliko kevät kuten nytkin? Tuohon lattialautaan hän koputti kävelykepillään nuo jäljet. Kun lauta poistetaan, tuntuu kuin historiakerrostumista poistettaisiin yksi ja samalla se ihminen, joka jäljen teki.
Tätä on hieman vaikea selittää. Ajattelen siis, etten ole yksin tässä talossa. En tarkoita kummituksia vaan merkkejä, jotka meistä jäävät. Me nykyisetkin asukkaat olemme vain ohikulkijoita. Meillä ei ole oikeutta tähän taloon, vaikka kauppakirja niin väittää. Siksi tuntuu pahalta, kun poistamme vanhan ja tuomme uutta tilalle. Seuraavat asukkaat eivät koskaan saa tietää kävelykepinjäljistä ja niiden tekijästä. Omat jälkemme eivät saa jyrätä toisia vaan asettua vain päällimmäiseksi aikakerrokseksi. Niin ajattelen.
Cabine de douche
Tänään helmikuisena tiistaina tilasimme suihkukaapin Ranskasta. Jäämme odottamaan tuleeko paketissa lasimurua vai se mitä kuvittelemme saava...
-
Asioita tapahtuu asteittain, joten otin ohjeeksi kertoa teille yhden tapauksen kerrallaan. Tänään se on pirtin lattia. Olettekin jo nähneet ... -
Olemme nyt eläneet uuden lattiamme kanssa neljä kuukautta. Voit täältä lukea miten tähän on tultu. Käsittelin lattian lopuksi kuuraten ... -
On se ihana. Otin asiakseni kuurata lattian kahdesti vuodessa, joulun ja juhannuksen jälkeen. Joku ehkä kuuraisi juhlapyhiksi, mutta sillo...