Muistutukseksi: Tälläinen se on. Kuusiponttilautaa, jossa lakka armottomilla historian kerrostumilla, josta jo olikin puhetta. Lauta lienee seitkytluvulta. Tavoite olisi kuitenkin säästää se, koska vahvuutta riittää ja kunnostus on siten mahdollista.
Laudat lähtikin yllättävän sievästi, vain muutama pontti murtui. Matsku numeroitiin ja pinkattiin pois silmistä.
Alta paljastui vanhat tuvan lattialankut, joista sitten kehkeytyikin kauhea sota, jossa osapuolet vaativat niitä jäämään tai lähtemään. Voitte arvailla kumpaa rintamaa edustin. Perusteluja oli monenkirjavia, puolin ja toisin. Lopputulos oli, että lankut poistuu. Ei niistä kuitenkaan polttopuuta tule vaan ne arkistoimme ne ja toivottavasti eräänä päivänä esittelen täällä mitä niistä syntyi.Täytteenä oli sammalta, hiekkaa ja savea, kun sopii ollakin. Lisäksi jollain luvulla oli ruiskuteltu eristevaahtoa, josta tulikin välittömästä kuuluisa siitä, että se häviää samantien. Ehti kuitenkin oloaikanaan hieman lahotella seinähirsiä, joten niistä piti pintoja raaputella pois. Onneksi kuitenkin kantokykyä jäi eikä lattia johtanut suurhankkeeseen. Joissain seurakunnissa nämä orgaaniset eristeet jäävät pohjalle, koska hyvin tukittuja koloja on tyhmä aukoa. Meillä sen sijaan päädyttiin tyhjennykseen, sillä eristysvahvuus on toivottoman matala eikä lattiaa ollut siten mahdollista korottaa tippaakaan. Niinpä sitten kaivettiin.
Kaivettiin...
Ja kaivettiin....
Kunnes pohja näkyi. Kaikkia sammalia ei poistettu, sillä olivatpa niin hyvästi ja lujasti kiinni, että varmasti ovat vast' edeskin. Tästä kuvasta näkyy myös seinähirren kevytkorjaus eli tuosta jouduimme raapimaan sen verran aineistoa, että pala uutta puuta tuotiin lisäämään kantavuutta.
Samaan aikaan ulkoilmassa tapahtui uudempien lattialautojen ponttien raapiminen. Vuosien saatossa sinne on kertynyt mähmää, joka selvästikin suorastaan kantoi. Olihan tässäkin duuni. (Huomatkaan taustalla punainen maailmanluokan värkki!)
Viime hetkellä netistä löytyi Paavo-tuulensuojakangas. Jonkinsortin luddiittina vastustin sitäkin, ihan liian uuden tuntuinen keksintö. Vähän kuin se eristevaahto aikoinaan. Mutta Paavo, olethan niin hengittävä kuin lupaat prosyyreissäsi, olethan! Ja samalla lupauksella voisit vähän uudistua, sillä kuka haluaa talonsa täyteen miehenkorkuisia paavon kuvia? No, toivotaan, että Paavo hymyilee kiltisti eristeenämme seuraavat sata vuotta.
Vanhat pohjalankut korvattiin siis kakkosnelosella eli vuosia sitten sahatut oman mettän puut pääsivät vihdoin käyttöön. Päälle puhallettiin selluvilla. 
Muistathan puhaltaja siivota pois alta viereisestä eteisestä peurankallot, hämähäkin seitit ja arabiakannut. Muuten käy näin.Puhallus yllätti hitaudellaan ja sillä välin kuin tämän kirjoittaja valmistautui työpäivään nukkumalla, puhalsivat työmiehet illan pimeydessä tupaan kuumaiseman.
Matsku töpöteltiin hellästi tasaiseksi ja päälle rullattiin Ekovillan X5-paperi. No on siinäkin laminoituna muoviverkko, joten piti sitäkin tälläisen epäilijän kauhiasti googlettaa. Ei ole helppoa tässä materiaalipaljoudessa olla. Hengitystä luvattiin ja näkyi paperi seikkailevat muidenkin perinnekorjaajien (jos tässä nyt sellaisia ollaan) palstoilla. Päälle ladottiin puhdistetut laudat takaisin ja puhdistuksen ja kuivumisen ja ties minkä ilmiöiden vuoksi laudat menivät monta senttiä tiiviimmin kuin aikaisemmin olivat.
Mutta mikä ihmeellisintä, kaikki on nyt kuten ennen. Sama lattia paikallaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se vielä hiaistaan, mutta en jäänyt odottelemaan sen tapahtuvan vaan syötin jo kuvat nähtäväksenne.
Sanomattakin selvää, ettemme olisi ikinä tässä pisteessä ilman apuvoimia. Kiitos.
