Kone älä hyydy

Voi minkä koneen laittoivat. Se kieppui ja heilui ilmassa, vei miestä ja aiheutti vaaratilanteita. Mutta kuten kaikki voimalajit, lopulta on kyse tekniikasta ja ystävystyimme sen kanssa. Kuvassa menee jo hyvin. Betoninhiontavehkeitä on siis hiomakivillä sekä -paperilla varustettuna. Meille osui vuokrafirmaan jäljelle jäänyt eli paperivärkki. Emme osanneet kaivata muuta, kun kokemus on niin vähäistä.

Hiontamölyssä oli hyvä hiljentyä pohtimaan pintakäsittelyä. Verstailla nähdään paksua vaaleanharmaata maalikerrosta, joka on kastuessaan kuin luistinrata ja muutenkin liian plastiikki meidän makuun. Kouluni oli vanhassa tehdastilassa ja täpsöttelin neljä vuotta ihanalla peilimäisellä patinabetonilla, mutta sellaista ei meidän pumppuvellivalusta saa tekemälläkään. Olimme ajatelleet silikaattipölynsidonta-aineen kippaamista lattiaan, mutta mutta... Nyt voitolla on ajatus mustahkosta rutkasti lantratusta epoksista, jolla niin ikään saataisiin hengitystä lattiaan. Kuvitelkaa siis alla oleva kuva negatiivina, seinät vaaleiksi ja lattia tummaksi. (Tiedän, ihanin tuo olisi noin, nimenomaan noilla seinillä. Mutta käyttökelvoton muuhun kuin latotanssikäyttöön.)

Odottavan aika on pitkä – ja kallis

Nyt valu kuivuu. Meillä oli aluksi puhaltamassa kaksi tuuletinta puolella teholla, mutta ensimmäisten kriittisten vuorokausien jäädessä taakse siirryimme lämmittämään laattaa lattialämmityksellä. Aluksihan se on kiellettyä, ettei valu kuivu liian nopeasti.

Sähkönsiirtäjämme tarjoaa ihanat diagrammit, joilla seurata, miten raha nousee höyrynä ilmaan. Korkeimmat tolpat kuvaavaat puhaltimia, mitätön matala normaalia sähkönkulutustamme, kun betonivalua ei lämmitetä. Puolivälimalli taas on lattiakaapelit. Yhtäkaikki: HUI! Jos betonifirman toiveiden mukaan lämmitämme lattiaa kuukauden, kulutamme siinä ajassa sähköä saman verran kuin normaalisti vuodessa. Ai-jai, siitä pitää kyllä luistaa.

Tänään on ensimmäinen pakkaspäivä ja siten juuri oikea päivä katsella sähkölaskuja ja pylväsdiagrammeja. Eläköön puulämmitys!

Matala maja

Teltta ansaitsee oman postauksensa. Jos aiemmin olenkin moittinut olemassa olevia seiniä ja kattoa, on niistä tilan lämmityksessä silkastaan hyötyä. Lantalaan ja navetan puolelle on kyhäilty portaat puhaltimille, jotka tuuttaavat tilaan lämmintä ilmaa ja saamme lattialle ulkona viukuvasta tuulesta riippuen 15–20°C. Olemme myös kastelleet lattiaa ja peittäneet sitä pressuilla vähintään puhaltimien kohdalta estääksemme halkeamista. Sisällä teltassa on ihana tunnelma ja voimmekin muuttaa sinne, jahka lattia kuivuu! Näillä keleillä siihen kuluu kuukauden päivät.

Lillin kuivuttua lattia paljastuu ennustetusti hieman karheaksi, mutta verstaalle se jo kelpaisi. Ehkä kuitenkin vuokraamme hiomakoneen ja suhautamme tanssilattian kuntoon. 

Alla vielä koko komistus.

Valu

Tämäkin päivä koitti. Ja olipa vähällä, ettei koittanut. Aamuseitsemäksi sovittu betoniauto ilmoitti  edellisenä iltana, että autorikon vuoksi pääsevät vasta kahdeltatoista. Kun puolelta päivin me ja iloiset apumiehet seisomme hanskat ojossa valmiina tarttumaan työhön, saamme odottelun jälkeen kuulla, että sittenkin kahdelta. Puoli kolmelta kuulemme, että auto on jo kyllä jo matkalla. Menee vielä aika kauan, että se lopulta on pihassa. Uh.

Tilasimme siis lattialaatan valua varten pumppuauton ränniauton vierailusta viisastuneena. Eikä kärrypelillä lämmityskaapeleiden ja verkkojen yli pääsisikään. Betonimies ilmoittaa olevansa kolmatta kertaa elämässään pumppuautonohjaimissa ja olin onnellinen, että paikalla on isäni, joka autteli letkupalapelissä ja jonka maalaisjärki rauhoittaa. Olimme katselleet netistä videoita lattiavalusta (urbaanit itseopiskelijat) ja nähneet lientä, joka on juoksevaa kuin kulutusmaito ja myös soossia, joka putoilee letkusta kuin murotaikina. Firmassa vastattiin koostumuskyselyyn: "normaalia". Normaali tarkoitti siis puuroa, jota lusikoidaan, ei lohkota, mutta joka ei ole velliä. Kun se syöksyi letkusta, oli joka ukkelille hommaa.

Jos olimmekin sopineet tehtävät, oli todellisuus kaaottisempi ja kaikki tekivät kaikkea. Olimme vetäneet reunoille merkkiviivan ja apuna oli myös iki-ihana laser, joten tason pitämisessä ei yllättäen ollutkaan suurta ongelmaa. Aikaa riitti hyvin kahlata vielä lopuksi koko allas läpi ja töpsötellä pinta tasaiseksi. Betonimies arveli, että hetipian saa hiertääkin. Vedimme teltan valun päälle. Se oli vedetty sivuun työn ajaksi ja tehty moninaiset systeemit, joiden avulla se sujahtikin hienosti takaisin paikoilleen. Harmi, ettei tästä kaikesta ole kuvaa. Kukaan ei ehtinyt niin maallisiin toimiin.

Hiertämisestä sentään on sumuinen kännykkäotos. Ehdimme hengähtää ja syödä kupilliset kiisseliä ennen kuin palasimme hommiin. Finnfoam-lautta kannatteli hädin tuskin, mutta kun olimme loppupuolella, oli pinta jo miltei liian jässäkkää hiertämiseen. Eli kreivin aikaan asialla. Sementtiliimalilli nousi pintaan ja teki täydellisen pinnan tavoittamattomaksi. Vaan hiertäminen oli ehdottomasti hauskin osuus.

Luksusosuus

Näillä leveyksillä rakentaminen tiivistyy seuraaviin ongelmiin: lämmitys, lämmitys ja lämmitys. Ja sitä vaihtoehtojen tarjonnan määrää! Tuulet, auringot, puut ja vedet. Talohan meillä lämmitetään kolmen tulisijan voimin ja nyt tuntuu mahdolliselta, että siinä sivussa sujuisi verstaankin lämmitys samalla systeemillä. Tuleehan puusilppua omasta takaa. Mutta annapa olla, kun vierähtää kymmenen vuotta, bisnes pyörii ja olisi muutakin tekemistä kuin hakata klapeja. Tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun jo kolottaa eikä kirves nouse samalla voimalla. Vanhuuden varalle vedimme lattialämmityskaapelit, jotka eivät itsessään hirveästi maksa. Niihin voi sitten kytkeä auringon tulevaisuudessa ja aluksi pitää peruslämpöä ihan sähköllä. Vesikiertohan ei ole vaihtoehto, koska emme aio vetää vettä heinälatoon läpi kallioisten maastojen. Puupohjainen lämmitysvärkki on joka tapauksessa luvassa. Kas, ei se niin vaikeaa ollutkaan. Poissulkutekniikka toimii hyvin. Ei tätä, eikä tätä, joten mitä jää jäljelle? Metritolkulla punaista spagettia.

Tässä(kin) kohtaa on onni, että isännällä on sähkömiehen koulutus. Sain heittäytyä luottamukseen ja olla puuttumatta asiaan piirun vertaa. Kuulemma sellainen on nyt systeemi, että reunoilla kiertelee eri naru kuin keskellä. Niitä voi sitten säädellä. Oo, lattialämmitys!
























Viivotin kuvassa kertoo piuhojen sijainnin. Voi sitten myöhemmin muistella, missä kohtaa niitä kulkikaan. Öbaut.

Rakennustaidetta

Koska vitkuttelimme lattiavalun kanssa, tuli syksy, ja hyvä nottei talvi. Betonifirmassa suositeltiin lämpimästä valoksen pitämistä lähempänä kahtakymmentä astetta ensimmäiset päivät. Onneksi ennätyksellisen lämpimät kelit eivät tee ajatusta mahdottomaksi. Puhallettu kuuma ilma solisisi tikanrei'stä ulos, niinpä hankimme 8x12-pressun ja askartelimme taideteoksen. Taidekentältä löytyy myös esikuva.