Näillä leveyksillä rakentaminen tiivistyy seuraaviin ongelmiin: lämmitys, lämmitys ja lämmitys. Ja sitä vaihtoehtojen tarjonnan määrää! Tuulet, auringot, puut ja vedet. Talohan meillä lämmitetään kolmen tulisijan voimin ja nyt tuntuu mahdolliselta, että siinä sivussa sujuisi verstaankin lämmitys samalla systeemillä. Tuleehan puusilppua omasta takaa. Mutta annapa olla, kun vierähtää kymmenen vuotta, bisnes pyörii ja olisi muutakin tekemistä kuin hakata klapeja. Tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun jo kolottaa eikä kirves nouse samalla voimalla. Vanhuuden varalle vedimme lattialämmityskaapelit, jotka eivät itsessään hirveästi maksa. Niihin voi sitten kytkeä auringon tulevaisuudessa ja aluksi pitää peruslämpöä ihan sähköllä. Vesikiertohan ei ole vaihtoehto, koska emme aio vetää vettä heinälatoon läpi kallioisten maastojen. Puupohjainen lämmitysvärkki on joka tapauksessa luvassa. Kas, ei se niin vaikeaa ollutkaan. Poissulkutekniikka toimii hyvin. Ei tätä, eikä tätä, joten mitä jää jäljelle? Metritolkulla punaista spagettia.
Tässä(kin) kohtaa on onni, että isännällä on sähkömiehen koulutus. Sain heittäytyä luottamukseen ja olla puuttumatta asiaan piirun vertaa. Kuulemma sellainen on nyt systeemi, että reunoilla kiertelee eri naru kuin keskellä. Niitä voi sitten säädellä. Oo, lattialämmitys!
Viivotin kuvassa kertoo piuhojen sijainnin. Voi sitten myöhemmin muistella, missä kohtaa niitä kulkikaan. Öbaut.
